Odotusblogi historiaan - ehkä uutta tilalle? :)

Joo-o, on hulinaa. :D Eipä ole tullut täällä juuri hengattua. Olenkin siis päätynyt lopettelemaan tämän odotusblogin ja mietiskelen tässä että olisiko aikaa ylläpitää sellaista sekalaista arkijuttuja kuvaavaa blogia.. :) Eli synnyttää uusi.

Mutta siis, Paavosta tuli Paavo ja huomenna ikää jo hurjat 10 viikkoa. :) Tilanteemme isäasian suhteen ennallaan. Minä olen käynyt jo jokusen viikon ajan jumppailemassa eli siis kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa sh'bameilemassa. Yritetään etsiä uutta kotia, rivarikolmiota.. mutta taitaa mennä kauppa- ja muuttohommat ensi vuoteen. Rahasta puheenollen Paavollehan avatiin jo oma tili siihen perinteiseen pankkiin jossa minä, sisareni, vanhempani jne ovat asiakkaana. :)

Kerron toki ristiäisistä jne lisää jos joku haluaa eli kysykää toki. :)

Mutta muuten olkoon tämä blogi nyt sitten tässä. :) Ehkäpä jossain vaiheessa ilmestyy se uusi.. ;)

Paavoarkea :) (27 päivää synnytyksestä)

Raskausaikana tuskailin jos edellisestä päivityksestä oli vierähtänyt yli viikko.. :D Joo eli päivitysviiveestä on pääteltävissä että vauva- eli paavoarki on vähän muuta hommaa kuin bloggailua täynnä. Nyt kuitenkin koitan jotenkin tiivistää kulunutta 4 viikkoa teille tähän luettavaksi.

Aika sairaalassa

Paavo vietti siis ensimmäisen yönsä lasten teho-osastolla hengityksensä takia. Kyseessä oli sellainen haukkova ääni sisäänhengitysvaiheessa jota halusivat tarkkailla. Pääsin kuitenkin katsomaan vauvaa ennenkuin menin itse yöksi synnytysvuodeosastolle. Paavon vointi oli hyvä ja sain pitää häntä sylissäni. Toki olo oli tyhjä kun nukuin yön yksin ilman masuasukkia ja vieressä tuhisevaa vastasyntynyttä. Seuraavana päivänä Paavo pääsi jo vierihoitoon ja sen jälkeen vietimme vielä 4 yötä sairaalassa ennenkuin pääsimme kotiin. Pitkän ponnistusvaiheen takia Paavo oli ensin verensokeriseurannassa eli häneltä otettiin kantapäästä verinäyte useamman kerran vuorokaudessa. Seurannan loppumetreillä bongattiin vuorostaan keltaisuutta.. sittenpä siis seuraamaan verestä bilirubiiniarvoja ja syöttämään urakalla. Keltaisuus johtuu siis siitä, ettei vauvan maksa pysty käsittelemään vielä riittävän hyvin veren korkeaa hemoglobiinipitoisuutta. Mm. täältä lisää: http://www.hus.fi/sairaanhoito/lasten-sairaanhoito/kun-lapsi-sairastuu/Vastasyntyneen_keltaisuus/Sivut/default.aspx . No vihdoin lauantaina pääsimme kotiin (Paavo syntyi ma-iltana)! Oma olo alkoi olla jo tuskainen koska sairaalassa olo ahdisti. Miksi? Erityisesti yhden tylyn hoitajan takia joka hoiti meitä joka päivä.. Ja muutenkin. Ei ole minusta sairaalassa olijaksi. En tykännyt siitä maailmasta hoitajaopiskelijanakaan enkä näköjään asiakkaanakaan. Laitosmaisuus höperyttää päätä! Kävimme tosin sairaalassa bilirubiiniarvojen kontrollikokeissa ja painon mittauksessa vielä ma ja ti, mutta sen jälkeen siirryimmekin normaalin neuvolaseurannan piiriin. :)

Aika kotona

..eli nyt olemme olleet jo kotona 3 viikkoa ja yhden päivän. :) Tosin nytkin olemme mummolassa viettämässä pitkää viikonloppua eli ei nyt ihan kotona olla koko aikaa oltu. ;) Mutta sairaalan ulkopuolella kuitenkin! Ensimmäisellä viikolla tosiaan kävimme vielä sairaalalla piipahtelemassa ja myös neuvolassa (äitiysneuvolan puolella). Vaunuilun makuun pääsimme kunnolla viikko synnytyksen jälkeen ja siitä lähtien on reippailtu päivittäin enemmän ja vähemmän. Ekalla neuvolareissulla tulikin jo reilu 8km kävelyä. :) ..tosin kyllä se äkkiseltään tuntui. ;) Näihin kolmeen viikkoon on kuulunut tosiaan neuvolakäyntejä (25.8. siirryttiin lastenneuvolan puolelle), vieraiden vastaanottamista, ystävien tapaamista kaupungilla, äiteen ripsihuolto, pari mummolareissua, käynti lastenvalvojalla ja ristiäispapin buukkaamista. Kaikesta tuosta olisi paljon kirjoitettavaa mutta pidetään tiiviinä kuitenkin.

Kylillä reippailua

Paavo on hyvävointinen kaveri! Lisämaitoa on mennyt osastolla olosta asti. Välillä paino on noussut liian vähän ja välillä taas liikaa - huah! Ei ole helppoa. Napatynkä irtosi melko aikaisin, kaunis napa on. :) Kakka välillä jumittaa ja mahaitkujakin on alkanut ilmetä. Yönukkumiset aika hyvät, nyt syöttövälit n. 3h. Kaunis iho, isot silmät.. kuinka joku voi olla niin täydellisen kaunis..? <3

Paavo vähän reilut 3 vkoa :)

Paavon isästä sen verran että hän on käynyt meitä moikkaamassa. Yhdessä kuitenkin sovittiin ettei isyyttä selvitetä tässä vaiheessa eli hän ei käy tunnustamassa ja minä en aja asiaa käräjäoikeuden kautta. Riiteleminen ei ole lapsen etu tässä vaiheessa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän yrittää olla ns. mielin kielin mutta pakko myöntää että itse lipsun aika vahvasti v*ttuilulinjalle. Kai se on ymmärrettävääkin.. Ristiäisiä vietetään tasan 2 kk iässä eli 4.10. :) Pienellä porukalla ollaan, en halua isoa häppeninkiä. Suurin toive on että pappi osaa muokata kastekaavaa yhden vanhemman perheelle sopivaksi..

***

Tässäpä todella tiiviisti ja pikaisesti kirjoitettuna meidän ensimmäisiä viikkoja! :) Tulevaisuudessa siintää siirtyminen seuraavaan vaippakokoon, ristiäisvalmistelut, äiteen kampaajakäynti ja mahdolliset ensimmäiset synnytyksen jälkeiset JUMPAT!! :D Mutta niistä sitten kunhan taas joskus pääsen keskittymään koneelle muutakin kuin laskuja maksamaan. :D

Synnytyskertomus 4.8.2014

Sunnuntaina 3.8. (rv 39+1) klo 23 maissa höpöttelin Masu-Paavolle tutut iltajutustelut, käänsin kylkeä, kuului jonkinlainen "naps"-ääni ja housut kastuivat. Siitäpä se lähti sitten etenemään! :D Miun SYNNYTYS! Ei siis mennyt viikon tai kaksi yli lasketun eikä edes laskettuun (9.8.) asti. Paavo ihana rakas kulta syntyi ma 4.8. klo 18.44 eli mitäs siinä välissä ehtikään tapahtua...

Avautumisvaihe 16 tuntia 59 minuuttia

Kun nousin sitten sängystä ylös ei ollut hetkeäkään epäselvää etteikö kyseessä olisi lapsivesi. Matkalla vessaan vettä vain lorisi ja lorisi. Jo siteen pöksyihin saaminen oli aikamoinen urakka.. Soitin siinä sitten heti kun ensihäkellykseltä selvisin - synnytysosastolle ohjeistuksen saamiseksi. Koska supistuksia ei tuolloin ollut, pyydettiin tulemaan äitiyspoliklinikalle seuraavana aamuna klo 8. "Yritä nukkua.." jne. No, puolen yön maissa viimeistään supistuksia tuli jo muutaman minuutin välein, tosin olivat kestoltaan todella lyhyitä. Soitin noin klo 01 uudestaan synnärille. Sanoi että harvoin ensisynnyttäjä kuitenkaan on riittävän "kypsä" joten kehoitti odottelemaan kotona. "Ota Panadolia 1g, kokeile suihkua..." Otin kipulääkettä, yritin torkahtaa, istuin pallolla.. tiskasin.. tarkistin sairaalakassin.. lähdin sen kanssa ulos.. mietin vielä siellä että pitäisikö sittenkin kavuta portaat takaisin kotiin.. No klo 04 päätin soittaa taksin. Oikein mukava nuori naiskuski sattui. :) Nahkapenkin suojaksi viritin pyyhkeen tosin siihen ei lorahtanut mitään kiitos siteen.. Sairaalaan päivystyssisäänkäynnin kautta ja henkilötunnuksen kertomisen jälkeen kohti synnytysosastoa. Siellä kätilö otti vastaan, antoi sairaalavaatteet ja -kengät, pisti syke- ja supistuskäyrälle. Kipeää teki ja supistukset tuli edelleen tasaisen tiheästi. Käyrillä paikoillaan makaaminen oli varsin tuskaista. Kipulääkkeeksi sain lihakseen pistettynä Oxanestia. Siitä sain pienen kivan "kännin" ja olo oli hetken siedettävämpi. Torkahdin pienesti keinutuoliin. Noin puolen tunnin päästä se ilo kuitenkin loppui.. Välillä oli huoli vauvasta kun liikkeitä ei oikein tuntunut. Siis sitten kun minut otettiin piuhoista irti. Kerran kätilö kävi antamassa mielenrauhaa eli kuunneltiin sykkeet kannettavalla pikkudopplerilla.

Olin siis aamuun noin klo 8 asti yksin "hommissa". Ilmoitin siskoilleni lapsiveden menosta silloin klo 23 maissa mutta sanoin ettei tarvitse hötkyillä. Toinen siskoistani tuli sairaalaan aamulla. Niillä main vaihtui puikkoihin toinen kätilö. Taisin olla jotain 4 cm auki tuossa vaiheessa. Käyrättiin taas ja tällä kertaa sain istua keinutuolissa mikä teki olosta hieman helpomman. Alettiin valmistella synnytyssaliin siirtymistä. Niin siis tuohon asti olin sellaisessa ns. välihuoneessa. Tässä vaiheessa kätilö kyseli kivunlievitystoiveista. Kysyi kiinnostaisiko esim. amme. Halusin kokeilla sitä. Kai minä siellä jokusen minuutin olin (kuva alla). :D Mutta ei siis juurikaan vaikutusta kivunlievityksen kannalta. 

Altaassa aamulla 4.8.

Ammeen jälkeen varsinaiseen synnytyssaliin. Seuraavaksi kokeiltiin kohdunkaulakanavan puudutetta. Synnytyslääkäri kävi sen tökkäämässä. Ei juurikaan apua.. ilokaasua peliin.. Kätilö kertoi että olisihan se epiduraalikin jos haluan sitä harkita. Siinä vaiheessa totesin että kyllä joo, sitä nyt sitten. No piruvie se jouduttiin laittamaan kahdesti ennenkuin tehosi! :D En oikein tajua mikä siinä mätti.. No toisen kerran jälkeen maailma muuttui totaalisesti! OOOOH. Huilia. Kohdunsuun avautuminen eteni varsin vauhdilla 9,5 senttiin mutta sitten stoppasi. Reunoja jäi tuntumaan ja ponnistuksen tunnetta ei alkanut ilmaantua. Jossain vaiheessa synnytyslääkäri tuli kuitenkin tarkastamaan tilanteen ja sanoi ettei reunoja tunnu, tukka kylläkin kohta ja saa ponnistaa. :D Tässä vaiheessa oli muuten sitten jo seuraava kätilö, iltavuorolainen.. Niin ja taisi tuossa aamuvuoron aikaan miun lämpökin vähän kohota ja siksi aloitettiin antibiootti suoraan suoneen + Panadolia suun kautta. Vähän alkoi huolettamaan että mitähän nyt..

Ponnistusvaihe 1 tunti 44 minuuttia

Ponnistus aloitettiin ns. passiivisesti eli kyljellään ja suunnaten peräaukon suuntaan, ns. ähkäisten. Niinkuin olisi iiiiso kakka tulossa. :D Ja tässä vaiheessa vaihtui taas kätilö edellisen sairastumisen takia (?). Pitkän aikaa ähkäilin tyyppiä synnytyskanavassa alaspäin, hiljakseen eteni muttei huimasti. Jossain vaiheessa siirryttiin puoli-istuvaan asentoon ja paikalle ilmaantui synnytyslääkärikin (eri kuin aiemmin, sama kuin käydessäni yksityisellä ultrissa rv 8 ja rv 27 :D). Paven sykekäyrässä oli siis laskuja supistusten aikana. Synnytyslääkärin ja kätilön tsemppaamana (jalat heidän lonkkiaan vasten) aloin sitten ponnistamaan onnettoman lyhyisiin supistuksiini! Vaikka niitä oksitosiinitipalla tehostettiinkin.. Yhteen supistukseen mahtui siis vain yksi kunnollinen ponnistus, toisen aikaan supistus jo loppui.. Tämän takia aikaa kului ja kului.. ja supistusten välissä saattoi tulla oudon pitkiä taukojakin. Lisäksi lantionpohja oli sen verran timmi että siitä tuli ponnistukseen sitkeää vastusta, vauva ei siis edennyt alaspäin niin vauhdikkaasti kuin yleensä. Ponnistusvaiheen pitkittyessä lääkäri päätyi siihen että imukuppi otetaan avuksi. Synnytyksen ehkäpä epämieluisin tunne oli se kiristys joka alapäässä oli ihan viimeisessä vaiheessa. Lopulta Paavo syntyi maailmaan ma 4.8. klo 18.44. HUH! 

Jälkeisvaihe 16 minuuttia

Heti kun Paavo oli masusta ulkona kätilöt alkoivat kuulostelemaan että hengityksessä oli jotain poikkevaa eli haukkuvaa ääntä. Pienen hetken Pave ehti olla vatsani päällä mutta siitä hän lähti virvoitteluhuoneeseen lastenlääkärin tarkastettavaksi. Sieltä hän palasi hetkeksi takaisin mutta läksi sitten lasten teho-osastolle tarkkailtavaksi. 

Istukka tuli ihan helposti ulos ja kokonaisena. Imukupista huolimatta ei leikattu epparia eikä tullut juurikaan repeämiä. Siis yksi tosi pieni emättimeen, sinne kaksi tikkiä. 

Synnytysvuodeosastolle

Vähitellen ruokaa naamaan, suihkuun ja sitten pääsin lasten teholle hetkeksi. Paven tilanne siellä hyvä mutta jäi yöksi seurantaan. Minä lähdin synnytysvuodeosastolle. Olo ilman vauvaa oli hieman tyhjä...

..kerron toisessa postauksessa enemmän seuraavista päivistä ja ajasta nyt kotona. Mutta todettakoon että nyt ollaan lopulta kotona ja tyyppi nukkua hojottaa Vaavisängyssään. :)

Loppuun vielä kuva parin päivän takaa. :) <3

Äidin Rakas <3

Paavo syntyi ma 4.8.! (rv 39+2)

Vihdoin keksin miten saan postattua kännykän kautta! :D Mutta joo siis täällä sitä ollaan pikkuisen Paven kanssa synnytysvuodeosastolla. Varsinainen synnytyskertomuspostaus myöhemmin,  mutta siis lapsivedet meni su 3.8. klo 23 ja vauva syntyi ma 4.8. klo 18.44. Lopulta imukupilla avustettuna.  Haukkovan sisäänhengityksen takia Pave oli ensimmäisen yön lasten teho-osastolla tarkkailussa. Kuullostaa dramaattisemmalta mitä todellisuudessa on. Huomenna tarkoitus kotiutua jos kaikki ok! :)

Tässäpä pikaisesti!

Viimeinen raskausajan neuvolakäynti? (rv 38+5)

..oli siis ehkä tänään! :D Koska ensi viikolla (rv 39+3) on lääkärin tsekkaus äitipolilla ja jatko riippuu siitä mitä siellä tuumataan. Kuulema usein menee niin että mahdollisesti tarvittava seuraava tsekkaus tulee sinne äpolille, toki mahdollista myös että menen vielä neuvolan puolelle jos ei ole mitään erikoissairaanhoidon seurantaa vaativaa. Eli tässä tapauksessa syy siellä (äitipolilla) seuraamiseen voisi olla lähinnä vauvan suuri koko. Sain th:lta ohjeeksi soittaa hänelle äpolikäynnin jälkeen tilanteen päivittämiseksi ja mahdollisen ajan varaamiseksi.

Neuvolan tsekkauksissa kaikki ok. Verenpaine oli taas omaa normaalitasoani korkeampi mutta kotilukemat ok (näytin). Siellä neuvolassa on jotenkin tuskaisen kuuma, hikeä saa pyyhkiä joten ei ehkä ihmekään että paineetkin korkealla. Paino oli noussut TAAS 1kg/viikko vaikka kuntosalin vaa'alla 0g/vko tai enintään pari sataa gramma.. No ei kuulema haittaa mitään koska ei vaikuta olevan raskausmyrkytyksen merkki. Eli siis pissa puhdas, turvotuksista sain ekan plussan sormien tönkköydestä, jalat ok eli turvotus merkintänä +/-. Hemoglobiini 140 eli ei huolta esim. jos satun synnytyksessä vuotelemaan, on varaa pudota. :D Sf-mitta sama kuin viikko sitten - vauva alempana? :) Ei taaskaan saanut käsillä tuntumaan, kurkkasi ultralla. Ei nyt mitenkään älyttömän alhaalla ollut koska sai sillä kämyultralla pään näkymään mutta arveli miun "oireiden" perusteella että liikkumista on tapahtunut. Supistustuntemuksiahan (kipeitä) ei kylläkään ole tullut sunnuntain jälkeen, mutta kohtuullista paineentunnetta on, samoin ajoittain kipua häpyluussa (ja oli nyt sf-mittaakin ottaessa aikaisempaa arempi), toissa yönä vauva teki jonkun liikkeen ja tuntui sellainen "tumps" tuolla alhaalla ja samalla tuli kova pissahätä. Eli näiden pohjalta tuumaili että alemmaksi on hivuttauduttu. :) Ja kun nyt mietin edellistä postauskertaa tässä koneella niin ei miun maha silloin näin paljoa "roikkunut" reisien päällä... Äsken kaupungilla kävellessä oli pissahädän tunne koko ajan! Eli ehkä, ehkä, etenee etenee.. :) Kuva mahasta alla.

Rv 38+5.

 Paven syke oli välillä 140-150 ja kuulema edelleen oikein hyvä ja tasainen. Ja liikkeitähän tunnen ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Eli kuulema niiden puolesta vauvalla kaikki masussa hyvin! <3 Hyvä! Ultratsekkauksessa muuten siis Paavolla selkä oikealla, raajat vasemmalla. Ihan selkeästi en tuota osaa itse arvioida, en tiedä johtuuko edessä olevasta istukasta.

Juteltiin fiiliksistä ja voinnista yleisesti. Ensimmäisen kerran koskaan meinasin alkaa itkemään tuolla neuvolassa! Kun puhuttiin tilanteesta lapsen isän kanssa. Th kaiveli jo minulle nenäliinaakin mutta kyyneliin asti en revennyt. Jutusteluaikaa tuntui olevan reilusti eikä mitään kiireen tunnetta ollut. :) Kovasti th tsemppasi että jaksaa jaksaa ja toivotaan suppareita alkavaksi. :) Jännä tunne jos seuraava kerta siellä onkin jo vauvan kanssa.. :D

Kotipesäkin alkaa olla täällä kaikin puolin valmiina Paavoa varten. Eilen tuli kotiin asti kuljetettuna vuokraamani vaavisänky. Olikohan se nyt 85e/4kk ja tarvittaessa voi vuokrata lisäkuukauksia. Helppo oli koota (ite tietty!!) ja palautuslaatikko osoitetietoineen oli valmiina mukana. :) Tajusin siis tilata tämän siskoni vinkkaamana! Saa rullailla kärryä pitkin kämppää tarpeen mukaan. :) Kuvia alla.

Tällaisessa laatikossa tuli kotiin asti (kuuluu hintaan).

Koottuna ja pedattuna. Mallasin tuohon makuupussia mutta tiedä mitä lopulta..

Erityisesti avautumiskipuja varten on ollut jo jonkin aikaa täytettynä (ite tietty!!) tuo jumppapallokin. Olenkin ottanut tavaksi istuskella siinä aina välillä muutenkin. Josko vaikka auttaisi vauvaa oikean asennon hakemisessa, paikkojen avautumisessa jne. Pysyy myös ryhti hyvänä joten hyvä "tuoli" muutenkin! :) Täällä käyttävät eräässä paikallisessa koulussa olikohan aina matikan tunneilla tavallisten tuolien sijaan. :) Terveellistä!

Tänään sitten muuten.. kävin neuvolan jälkeen salilla ja kaupungilla. Ei ihmeitä. :D Hiki! Ensi yön ukkosia odotellessa!

.. eli uottelu jatkuu!

Uotellaan, uotellaan (rv 38+3)

Semmostahan se on näillä viikoilla: odottelu, kypsyttelyä, malttamattomuutta.. :D Niin innoissani ja valmiina olisin jo synnyttämään lähdössä!! Mutta tässäpä vähän tilannepäivitystä..

Kutsu äitipolille

..tupsahti postiluukusta eilen! Aika on ensi viikon tiistaina jolloin raskausviikkoja 39+3.

Haaveilin, että aika olisi jo tässä viikolla, mutta hyvä että edes viikon päästä! Sittenpä sitä on viisaampi siitä missä mennään. Toki ainahan on mahdollista, että Pave syntyy jo aiemmin. ;) Neuvola tällä viikolla ylihuomenna eli torstaina (rv 38+5). Lieneekö jo viimeinen neuvolakäynti? Toivottavasti lääkärin "roplauksessa" olisi edistystä havaittavissa tai ainakin se roplaus saisi jotain aikaan. ;) ..ja BTW neuvolasta tulikin jo tieto, että viime neuvolakäynnillä otetty streptokokkinäyte oli negatiivinen eli ei tarvetta varotoimiin sen suhteen - hyvä hyvä! :)

Kipeitä supistuksia

..on tullut viime keskiviikosta alkaen, mutta vain 1-2/päivä tai joinakin päivinä ei ollenkaan. Lauantaina tuli käveltyä pitkin päivää reilu 8 km ja päivällä turistia leikkiessä eräällä museokäynnillä tulikin sellainen tuntemus, että piti pysähtyä hengittelemään. Seuraava yönä heräsin myös kipuun, kesti putkeen noin 5 minuuttia, mutta ei toistunut sen jälkeen kun helpotti. Nyt sitten tuon jälkeen ei ole samantyyppisiä tuntunutkaan. Vaikka olen käynyt kävelemässä, fillaroinut salille, tehnyt yli tunnin salitreeniä.. HUOM! Seuraavana eritteistä - skippaa jos et tykkää! :D ..koko raskauden ajan minulta on "lörähdellyt" hyvin vetistä valkovuotoa joten se ei ole mitenkään uusi "oire". Tosin nyt alkanut olla kellertävämpää. Limaa en ole bongannut. Eli limatulpan irtoamiseen liittyviä analyyseja en ole päässyt tekemään. :D 

Sairaalakassi

..on siirtynyt pinniksen alta eteiseen. Esim. jos tulisi lähtö sairaalaan muualta kuin kotoa niin sisko - joka sen kävisi täältä hakemassa - löytäisi heti eikä tarvitsisi konttailla pitkin lattioita etsimässä. :D Eilen myös päivitin sisältöä omien vaatteiden osalta. Siellä oli alunperin pitkät collarihousut, toppi ja neuletakki.. No ei näytä helteet helpottavan lähiviikkoina joten vaihdoin sinne shortsit ja jätin neuletakin pois. :D

Sairaalakassi ja maha edestä rv 38+3.

***

Eli tällaista.. Yleisesti aika on kulunut salilla ja kävelyllä käydessä, päikkäreitä nukkuessa, kirjoja lukiessa (nyt menossa Heikki Hietamiehen Sydän toivoa täynnä, jonka otin käsittelyyn Eve Hietamiehen Niin paljon kuuluu rakkauteen -kirjan perään), telkkaria katsellessa (erityisesti ykköseltä Kyläsairaala!!).. Viikonloppuisin olen ollut porukoiden luona muaseuvulla ja taidampa suunnata sinne tulevanakin vkonloppuna ellei nyt ihmeemmin ala säännöllisiä tuntemuksia tulla. Ja pääseehän sitä sieltäkin synnyttämään, matka tosin on reilusti pidempi. :)

Nyt lenkille ja joen rantaan aamupuurolle..? :)

Eilen neuvolassa (rv 37+5)

Eilen (rv 37+4) pääsin taas pitkästä aikaa ns. oman terveydenhoitajan näppien alle. :) ..tai noh siellähän oli myös opiskelija joka hoiteli pääosan mittauksista. Aluksi tuo oma th oli poissa huoneesta, kävi vissiin hakemassa streptokkinäyteputken. Opiskelija oli keski-ikäinen nainen, ihan mukavan oloinen. Kyseli alkuun että mitä kuuluu ja minä ympäripyöreitä että ihan hyvää jne. Mietin siinä että en ainakaan tälle opiskelijalle ala mitään puhumaan tilanteesta lapsen isän kanssa..

Verenpaineen osalta alapaine näytti karmeita lukemia, liekö syy helteessä vai uuden mittaajan myötä ns. valkotakkijännityksessä - jota tosin ei ole ollut koko raskausaikana. Ensimmäisellä mittauksella alapaine oli siis hurjat 100 ja toisellakin vielä 93.. taisi olla kolmannellakin. Sen jälkeen luovutettiin. Onneksi olin ottanut mukaan kotona mitattuja arvoja ja nehän ok. Sovittiin että mittailen kotona ja soitan neuvolaan jos alapaine alkaa olla 90 tasossa. No eilen illalla ja tänään aamulla oli tasaisesti alle 80. :)

Pissan osalta edelleen puhdas ns. miinusrivi neuvolakortissa, samoin turvotusten osalta. Painonnousu tosin oli 1kg/vko.. puuh! No siihen eivät kommentoineet mitään. Tai jotain että onhan sitä turvotusta vaikkei ehkä jalkaterissä/sormissa näy. Hemoglobiinia ei mitattu. Sf-mitta oli 37 cm eli nousua n. 1,5 viikossa 2 cm. Kutsua synnytystapa-arvioon ei siis ole kuulunut ja syykin selvisi, en kuulemalla ole uusien kriteereiden mukaan tarpeeksi lyhyt! Halusivat äitiyspoliklinikalla tietää vielä tämän neuvolakäynnin mitat. Noh, nythän se sf-käyrä notkahti YLÖSPÄIN ja sen myötä th tekee uuden lähetteen. Ihme jos eivät nyt kutsu... Ompa sitkeässä! Varmaan säästöpolitiikkaa. Jos nyt kutsuvat niin käynti on vkolla 38+ tai 39+. Toivonpa vaan kovasti ettei sillon todeta että hups ompas iso vauva ja sektiollahan tämä on hoidettava. Sitten kyllä kiroan aika p*rkeleesti!! Eli kutsua odotellessa.. Kehuivat kovasti kaunista mahaa ja sen sileää ja tasaista ihoa. :) Kai niitä sitten on erilaisia.. :D Pari kuvaa alla.

Sivulta rv 37+5.

Edestä rv 37+5.

Vauvan pään kokeileminen oli taas haastavaa, opiskelija ei saanut tuntumaan ollenkaan, th sai tuntumaan sormen päillä, on kuulemma tosi syvällä ja alhaalla. Th ihmetteli että pystyn vielä fillaroimaan ihan normaalisti. Omasta mielestäni mitään muutosta laskeutumisen tms. suhteen ei ole tapahtunut ja tuon pään tunteminenhan on ollut aiemminkin hankalaa. Toki silloin ultran avulla tsekatessa pää on mielestäni ollut selkeästi ylempänä. Eli vissiin Pave on oikeasti hivuttanut itseään alaspäin! :D Kiinnittymisestä th ei sanonut mitään koska ei varmastikaan pystynyt arvioimaan sitä kun sai vain sormenpäillä tuntumaa. Eli kai sitä sitten on toivoa että alkaisi vähitellen porautua läpikin. ;)

Sydänäänien kuuntelu meni vähän veivaamiseksi koska selälläni ollessa kuului hirmuista rätinää ja Paven syke oli tosi korkea, istuma-asentoon siirryttyäni saatiin tasoittumaan n. 160 tasolle. Tuolla se tutkimuspöytä on siis ihan vaaka-tasossa, omassa neuvolassa (joka siis kesäisin poissa käytöstä koska siellä on niin tukalan kuuma) saa puoli-istuvaan asentoon.

Ja tosiaan th nappasi myös streptokokki-B -näytteen (näytteenottovanupuikolla emättimestä, välilihan alueelta, peräaukon suulta).

Jutusteluosioissa käytiin läpi miun päänsärkyjä ja kyselivät vielä mahdollisista muista raskausmyrkytysoireista, oma th kyseli sitten vielä että mites siulla menee ja sitten kerroin myös tästä ns. aikalisästä mitä on nyt ollut pari viikkoa. Totesi että varmaan tosi hyvä ratkaisu tässä vaiheessa, että kyllä minun on voitava keskittyä nyt vauvaan ja synnytyksen lähestymiseen. Supistuksistakin kyseli ja kerroin että TADAA, vko sitten yksi kipeä. :D Voinnista oli puhe vielä sen osalta että salilla olen käynyt ja että niskaa kannattaa varmaan venytellä päänsärkyjen takia ja hierojallakin käydä vielä. Th sanoi myös että kannattaa tsekata paikallista vyöhyketerapiatarjontaa. Nyt kun nuo kesälomien takia olleet erikoisjärjestelyt on omalta osaltani ohi eli oma th on lomansa pitänyt niin seuraava neuvolakäynti on ns. protokollan mukaisesti viikon päästä (rv 38+5). Pissaputkia lähdin vielä th:n kanssa hakemaan varastosta ja siinä oli sitten mahdollista jutella kahden kesken hetki. Sanoi että toivoo että josko se vauva jo pian syntyisi (eli ilmeisesti hänen havaintojensa mukaan se voisi olla mahdollista!! :D) ja että "oot sie kyllä superodottaja".. Viittasi siis vaikeaan tilanteeseen lapsen isän kanssa ja siihen miten olen muutenkin jaksanut niin hyvin fyysisesti ja henkisesti. Kukaan ei siis varmastikaan ole ns. vähemmän hyvä odottaja mutta halusi varmaankin tsempata kun kuuli että tilanne lapsen isän kanssa on mennyt vain huonommaksi.. Kivalta tuntui!

Muuten sitten eilisen olotiloista.. Oli jotenkin koko päivän vähän höntsä olo. Aamulla kuvotti, vatsa oli sekaisin, pää pökkyrällä.. Toki tämä helle on aikamoista.. Neuvolan jälkeen menin salille (kolmas päivä putkeen.. ompahan jotain tekemistä!) ja siellä maha ja lantionseutu tuntui jotenkin raskaalta. Illalla tulikin sitten pari kertaa jonkinlainen kipuaalto (=supistus??) ja häpyluu tuntui kipeältä koko illan ja yöhön asti. Nyt ei mitään erikoistuntemuksia. :D Viritin kuitenkin illalla pyyhkeen lakanan alle jos sattuisi jotain lörähtämään. Tosin voi olla ettei kaksikerroin taitetusta kylpypyyhkeestä paljoa iloa ole patjan suojana jos kunnolla tulvisi! Mietin myös pitäisikö sairaalakassi kaivella pinniksen alta (laita yltää niin alas että just ja just mahtuu se kassi sinne ja pois) vaikkapa eteiseen mutta enpä kuitenkaan.. Voihan se olla että näiden tuntemusten kanssa elellään vielä jopa 4 viikkoa.. Mie oisin jo niin valmis ja innoissani synnyttämään!! :)

Jeps mutta nyt vuan uotellaan uotellaan. :) 1) kutsua synnytystapa-arvioon, 2) seuraavaa neuvolakäyntiä JA... :)