Sokerilitkut juotu ja reissuviikot edessä (rv 25+0)

Osimoilleen viikko taas vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Kuluneella viikolla ohjelmassa oli siis sokerirasituskoe (rv 24+4). Koe oli klo 7.15 alkaen joten paasto alkoi edellisenä iltana n. klo 19 aikaan. Sinä aikana ei siis saanut syödä tai juoda mitään (lasin vettä saa ottaa jos tarve). Suht hyvin tuo meni, vaikka useasti olen joutunut syömään yöllä jotain heikotukseen. Aamulla lähdin kokeeseen verkkarimeiningillä ja yrtin ennen sitä makailla sängyssä mahdollisimman pitkään.

Sokerirasituskoe saattaa olla monelle lukijalle tuttu mutta kirjoitetaanpa tähän kuitenkin asiasta. Ensimmäiseksi otettiin paastoverinäyte (kyynärtaipeesta niikuin kaikki verinäytteet sokerirasituskokeessa) ja heti sne perään join pari mukillista glukoosijuomaa. Kyseessä oli siis imelä kirkas neste joka piti juoda 5 min sisällä. Itse taisin nälkään ja janoon huitaista mukilliset huomattavasti nopeammin. ;) Imakkaahan se oli mutta ei niin kamalaa kuin luulin. Tässä vaiheessa laitettiin kello käymään tunnin päähän. Näytteenottaja oli siis koko ajan sama ja hän sanoi että hän sitten kutsuu sinut takaisin tunnin ja kahden päästä. Hän myös ohjeisti että edellenkään ei saa ottaa syötävää tai juotavaa, happea saa haukata pihalta muttei lähteä kauemmaksi. Olo voi olla ensimmäisen tunnin aikana heikko ja jos juotu neste tuntuu nousevan ylös niin pitää mennä sanomaan.

Olo tosiaan oli välillä aika kuvottava, esim. lehden lukeminen oli vaikeaa. Tunti meni kuitenkin suht nopeasti, varsinkin kun loppupuolella omille labrakokeilleen sattui tulemaan ystävän mies jonka kanssa tuli juteltua. Toinen näyte otettiin siis tunnin kuluttua ensimmäisestä vuorostaan toisesta kyynärtaipeesta. Sitten taas kello käymään ja odottelemaan tunniksi. Toinen tunti olikin jo helpompi ja silloin pystyinkin tekemään jonkin verran työhommia koneella. Viimeistä näytettä piti hieman ns. kaivella kun suoni meinasi mennä karkuun. Au. No siitäkin selvittiin. :) Lopuksi muki mehua ja banaani huiviin ja kohti kahvilaa ottamaan sämpylää ja teetä aamupalaksi. Kunnialla loppuun asti!

Iltapäivällä soitinkin jo neuvolaan kun labrassa epäili että tulos saattaisi olla jo silloin valmis. Tulos normaali! :) Jee. :) Ei siis huolta sen suhteen. Mainittava on myös se, että että labran näytteenottaja oli sama kuin ekoissa labrakokeissa raskauden alussa. Hän oli edelleen tosi tosi mukana ja empaattinen ja tsemppasi kovasti heikotuksen keskellä jne. Ihan mahtava ihminen, jätinkin kirjallista palautetta hänen asiakaspalvelustaan. :)

Jeps mutta nyt suuntana Etelä-Suomi ja kokousviikonloppu. Maanantaina kokonainen päivä kotona (töissä) ja tiistaina taas työreissulle ja perään lomailua. Eli semmosta humputtelua ohjelmassa. :) Paavolla menossa omat humppaviikkonsa eli mytkyn mytkyn. :)

Loppuun vielä kuva eiliseltä ja vähän kuvanmuokkauskikkailua uudella puhelimella.

Rv 24+6.

Hyvää Pääsiäistä! (rv 24+1)

Pääsiäistä kotona

Niin vain on tultu tämän raskauden kanssa aina itsenäisyyspäivästä joulun kautta pääsisäiseen. :) Vappua ja juhannusta kohti ja sitten alkaakin olla jo H-hetki käsillä. :) Kuluneeseen viikkoon on kuulunut lähinnä töitä, äitiys-ja vanhempainraha- sekä lapsilisähakemusten tekemistä ja treenailua taas ihan kiitettävästi. :) Hakemukset on nyt siis pistetty menemään, päätöksiä odotellessa. Töissä aloitin jo sijaiseni perehdyttämisen, ihan silläkin ajatuksella jos sattuisin joutumaan sairaslomalle. Toivottavasti en joudu! Tiistaina oli taloyhtiön yhtiökokous ja JESS vihdoin vapauduin hallituksesta ja puheenjohtajan paikalta. "Itse en ole enää käytettävissä. Perheenlisäyksen takia asunnon myyminen on todennäköistä, talo kun ei ole kovinkaan vauvaystävällinen (hissitön kerrostalo)".

Liikunnan puolella taas hyvä viikko: kaksi salitreeniä ja tänään soveltaen saliohjelmaa nurtsilla auringonpaisteessa, kävelylenkkejä ja työmatkat pyörällä tai kävellen. HeiaHeian mukaan hyötyliikunta mukaanlukien noin 10h kaikenkaikkiaan. :) Painon tsekkasin salilla viimeksi perjantaina ja sen mukaan paino on nyt LASKENUT noin parisataa grammaa (menee normaalin vaihtelun piikkiin). Mutta ei siis enää plussaa se yli 900g viikossa!! Nyt pitäisi päästä sinne neuvolan vaa'alle pomppaamaan.. Liekkö ihan vain tasaisempi vaihe menossa vai vaikuttaako pienet ruokavalion muutokset ja liikunnan lisääntyminen.. ken tietää. Pitää käydä salin vaa'alla taas heti alkuviikosta ja jos edelleen laskua tai ihan samana niin saatan pirauttaa neuvolaan. 

Lenkille lähdössä rv 24+0.

Vointihan on erinomaisen hyvä! Nytkö on menossa se keskiraskauden mukava aika? Hyvin tosiaan jaksaa liikkua, ei kolotuksia tai kipuiluja. Paavon liikkeetkin on säännöllisiä ja paikoin voimakkaitakin. Yksittäisiä rauhallisempia päiviä välillä (esim. pe) ja silloin toki meinaa ahdistus hiipiä.. Mutta nyt alkaa jo tottua siihenkin että yleensä perään tulee aktiivisempi päivä. Ja joskus jos ei tule = HUOLI on kova niin sitten pitää hakeutua tsekkaukseen, neuvolan ohjeen mukaisesti. Katsoin myös netistä että meidän sairaalan synnytyspelkopoliklinikalle voi ottaa yhteyttä myös suoraan (ei vain neuvolan kautta) joten taidanpa soittaa heti tiistaina sinne ja kysyä hoitavatko myös odotusajan pelkoja.

Niin no tällä viikollahan tapahtui niinkin historiallista että tapasin lapsen isän kanssa TAAS! Eli torstaina (rv 23+5). Hänen asioiden järjestely ei ole edennyt, mutta tilanne "ei ole ainakaan huonompi", sanoi hän. Kovasti rakkauttaan vakuuttaa jne, mutta, mutta... Ollaanpa realistisia. Itkettiin, naurettiin, oltiin lähekkäin. Suoraan sanottuhan onhan se aikamoista p**kaa kun tavallaan kaikki on kahden kesken hyvin - ja vauvakaan ei ole ongelma - mutta mutta..  Plaah. Ja torstainahan kävin myös ilta/yöelämässä ystävän kanssa. :D Ei ollut kyllä Paven eka kerta, raskaustestin tekemistä seuraavana päivänä olin myös iltahumpilla. Silloinkin, niinkuin nytkin, mm. paikallisessa Ilonassa. Voi *piip* miten kovalla siellä soitetaan musiikkia!!!!!! En tiedä johtuuko ihan vain siitä kun ei ole promilleita päällä mutta kuulemma tätä ketjua on jo asiasta huomautettukin. Eli mahan möllykän kanssa tuli liikuskeltua. :D Kotiuduin tosin jo ennen kahta. Perjantaina sitten oli yhdet illanistujaiset mutta ei menty minnekkään kylille. Kymmeneksi jo kotio huilimaan. :)

Nyt sitten eilisestä asti taas vanhempien luona muaseuvun rauhassa siskon pesueen kanssa. Aarinko paastaa ja lämpöä riittää. :) Yllättävän  hyvin nukuttu yö takana ja tänään hoideltuna jo 40min kävelylenkki siskon kanssa ja päälle em. nurtsitreeni. :) Äiteen tekemä mämmi on superhyvää (vaniljakastiketta sekaan NAM), olen saanut kahlattua läpi viimeisimmät Suomen Kuvalehdet ja lueskellut ystävältä lainaan saamaani kirjaa (kuva alla). Olen tosiaan sotkeutunut jonkin verran yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja lapseni isä täräytti sanoa ensi shokissaan myös että nythän se "poliittinen urasi on mennyttä". Toki ei oikeasti ajattele noin mustavalkoisesti - sama mies joka on sanonut joskus rakastellessamme että "arvostan sinua myös poliitikkona". :D Että joo. Suolsi vaan silloin kaikki perustelut sille miksi vauvaa ei saisi tulla.. :/ Yritän pitää mielessäni kaksi sanaa: TARJA HALONEN. Vaikka suuria tavoitteena ei tuon uran suhteen olekaan. 

Suosittelen! Mielenkiintoisia tarinoita.

Käytiin myös siskon kanssa vintissä erottelemassa jo pesuvaihetta varten max. 60 cm kokoisia vauvanvaatteita. Äitee lupasi ne pestä ja muutenkin hoitaa käyttökuntoon. Napsasin joitakin kuvia, ovat kyllä rutuisia kun vaatteet ovat säilytyksen jäljiltä ihan ryppyisiä eikä taustakaan ole paras mahdollinen. Mutta eniveis tällaisia on Paavon käyttöön tulossa. Ihanasti on noita värikkäitäkin joista erityisesti tykkään! <3 Kaupungissakin pesin jo osan puoluetutultani saaduista (hain tiistaina matkahuollosta banaanilaatikollisen :D), isommat pakkasin vielä varastoon.

Puolipotkareita. :)

Jospa se äitiyspakkauskin tulisi jo ensi viikolla? Pääsee sitäkin sitten ropeltamaan.

Summa Summarum: Hyvän voinnin ja painonnousun tasaantumisen + Paavon hyvän liikkumisen myötä rauhallisempi ja tasaisempi mieli! <3 V***tus lapsen isääkin kohtaa pysynyt kohtuudessa (vaihtelee kovasta ikävästä raivostumisen tunteeseen...). Ensi viikolla ohjelmassa sokerirasituskoe (rv 24+4), neljä päivää töitä, joitakin iltakokouksia ja la-su Vantaalla kokousreissulla. Jos johonkin väliin sitä liikuntaakin mahduttaisi. Ressittä! :)

Todistettavasti raskaana (rv 22+6)

Eli hiphei sain eilen (rv 22+5) neuvolasta raskaustodistuksen ja pistin heti äitiyspakkaushakemuksen menemään. Viikko-pari kun tulee? Muut asiat seisoo maanantaihin asti kun oma palkkasihteerini on juuri nyt lomalla. Mutta maanantaina selvitellään nekin. 

Neuvolassa kaikki ok, mitä nyt painoa oli tullut katastrofaalisesti 920g/viikko.... Osasin jo aavistaa ja ahdisti etukäteen ja huonolla mielellä neuvolasta läksin.. Puhuin siellä siitä kuinka minua rassaa se "ompas siulla iso maha" -toisto. Sitten siinä vaiheessa kun terkkari tunnusteli kohdun pohjaa niin tokaisi vatsan sivuja koskettaessaan että "onhan täällä ylimääräistä"... No joo varmaan on mutta en tiedä olisiko kannattanut sanoa.. Kun on koko elämänsä taistellut painon kanssa ja tiputtanut sitä rajusti pariinkiin otteeseen niin jotenkin.. tuli jotenkin niin mieleen se kun lapsena olin pyöreä ja ala-asteen kauhuopettaja otti "meikäläiset" silmätikuksi ja juoksutti pitkin kylänraittia. Tai se kun yläasteella haukuttiin sotanorsuksi jne. Paino on kovin herkkä asia minulle.. Se nousee vaikka söisin suht normaalisti (koko perheellä sama juttu..), ei siis todellakaan mitään sikailua ja mässäilyä. Eli pienistä puroista kertyy vaikka liikuntaakin olisi suht paljon. Jos vaikka olisi irtokarkki- tai sipsiaddiktio niin ne olisi mielestäni helppoa karsia pois. Mutta sitten kun aletaan fiksaamaan niin että kaikki ykisttäiset pikkuherkut pois ja aamupalalta toinen ruisleipäpalanen pois ja banaani on liian kalorinen eli sekin hyvin kohtuudessa oltava jne niin on se kyllä raivostuttavaa. Kun tuntuu että muut ihmiset voi mässätä urakalla eikä missään näy, EI MISSÄÄN. No ehkä verisuonissa jossain vaiheessa. Noh, ei kuulema pitäisi ressata mutta helpommin sanottu kuin tehty. Liikuntamäärä alkaa kuitenkin onneksi palautua ns. entiselleen vaikka tehot onkin todella paljon matalammat. Eilen esim. yhteensä 11km hyötypyöräilyjä + 45min kävelylenkki ystävän kanssa + 35min salitreeni yläkropalle. Ei tietty ole jokapäiväistä eikä tarvitsekaan olla! Ruuankin suhteen yritettävä olla fiksumpi eli kokouspullat saa jäädä nyt syömättä. 

Rv 22+4 iltapäivällä.

Neuvolasta vielä että siellä ei mitattu hemoglobiinia hyvien aikaisempien arvojen takia (yli 140), verenpaine ok, kohdunpohjan korkeus 16,5cm eli lähempänä ala- kuin keskikäyrää (mietin pitäisikö tätäkin stressata?), sykettä joutui etsimään hetken mutta vasemmalta alavatsalta löytyi hyvinkin napakat ja tasaisen voimakkaat taajuudella 140-150. Liikkeistähän tuli "++" koska tunnen usemman kerran päivän mittaan. Kysyin että mites näitä pitäisi tarkkailla. Päivittäin pitäisi tuntua jotakin eli jos koko päivänä ei erilaisista tempuista (asennonvaihdot) huolimatta tunnu mitään niin sitten huolta pois soittamalla neuvolaan tai äitiyspoliklinikalle. Tänään onkin ollut jotenkin perjantaiksi aktiivinen päivä kun pientä kuplintaa on tuntunut aamusta asti. :) Raskaustodistuksen lisäksi sain mukaan Kelan vihkosen, Pampers-vauvapakkauksen (kuva alla), imetykseen liittyvän oppaan, ohjeet sokerirasitukseen (käytävä rv 24-26, varasin ajan rv 24+4) sekä tietoa tulevista perhevalmennusaiheista ja -ajoista.

Tämä aiheutti sekavan itkukohtauksen. Oikeasti vauva tulossa?

No onhan sitä muutakin tällä viikolla tapahtunut! Maanantaina (rv 22+2) kävin taas perheneuvojalla. Keskusteltiin ensimmäisen käynnin pohjalta ja siitä onko edistystä tullut. Kerroin lapsen isän viimesimmistä ajatuksista ja sain eväitä asioista keskustelemiseen. Ja tosiaankin keskiviikkona (rv 22+4) lapsen isä kävi luonani ja juttelimme asioista avoimesti. Hyvä keskustelu oli. Itkettiin ja naurettiin. Keskinäinen kemiamme on ennallaan, sille ei mahda mitään... Jos jotain nostaa esille niin sen ettei hän koe olevansa onnellinen jos hän luopuu minusta ja vauvasta. Epävarma hän on edelleen niinkuin arvasinkin, niinkuin minäkin olen. Mutta yllättävän "normaalisti" kuitenkin suhtautuu puhuessaan vauvasta ja mahdollisesta yhteisestä arjestamme vauvan kanssa... En tiedä. Päivä kerrallaan kohti kesäkuun alkua. Sitten ollaan viisaampia. Ja seuraava perheneuvojakäynti onkin sitten sopivasti 11.6. eli rv 31+4 (!!!). Sitä ennen tosiaan muuten se sokerirasitus rv 24+4, neuvola 26+5 ja neuvolalääkärin tarkastus rv 28+4.

Niin ja tänään laitoin myös "vauvavakuutuksen" hakemuksen menemään. Siitä ehkä asiaa myöhemmin. Jos nyt summaisi jotain "mitä opimme tästä" -osuutta niin raskaana oleva on oikeasti tosi herkkänä (tai ainakin minä!) esim. painoasioissa. Hyvälläkin tarkoituksella ilmaistu parisananen voi tehdä pahan mielen. Mutta eipä siitä voine syyttää mitään osapuolta. Ja loppuun vielä pieni pala siitä todistuksesta. :)

Todistettavasti raskaana.

MAHA, MAHA, MAHA! (rv 22+0)

Maha

No sepä se on mikä puhuttaa. :D Lähes päivittäin saan töissä tai muissa kuvioissa kuulla isosta mahastani.. "Vasta elokuussa?" Joo.... Välillä käy oikein hermoon. Toisaalta osa sanoo että ihan normaalin kokoinenhan tuo on tai "Minulla oli isompi". Siskoillani ja äidilläni on ollut samaan tapaan eli selvästi näkyvissä ja aika iso jo näillä viikoilla. Painoa on tullut kyllä koko ajan tasaisesti lisää, rv 8+2 ensimmäisestä neuvolapunnituksesta +8kg. Mietin että mistä sitä noin kertyy.. En syö kahden edestä. Toki en myöskään nipota syömisteni kanssa niin paljon kuin tiukimpina vuosinani. Jostain tarttui silmään että hyvin aktiivisesti liikkuneilla odottajilla painonnousu voi olla runsaampaa koska useimmiten kuitenkin liikuntamäärät ja tehokkuus laskee. No tuon allekirjoitan täysin. Ennen raskautta kävin jumpissa/salilla 4-6 tuntia viikossa (joskus enemmänkin) + tietysti kaikki hyötyliikunta. Lajeina oli sh'bamia, zumbaa, pumppia, spinningiä. Nyt jo varmaan noin 1kk ajan olen käynyt vain salilla ja satunnaisesti rauhallisella Chi Ball -tunnilla. Toisaalta edelleen fillaroin ja kävelen kaikki matkat töihin ja salille jne. Nyt vielä työmatka piteni huomattavasti kun palasin "evakosta" entiseen yksikköön. Samalla alkoi taas kunnon porraskävely. No, ehkä siis vain pitäisi/olisi pitänyt suhteuttaa syöminen vähentyneeseen liikuntamäärään. Toisaalta ihmiset kommentoivat ettei painonnousu näy muualla kuin siinä kuuluisassa mahassa. :D Ensi viikolla rv 22+5 neuvola joten sielläpä sitä katsotaan taas virallisia lukemia. 

Rv 22+0, porukoilla käymässä.

Kelaraja

Nyt siis ollaan juuri ylittämässä sitä maagista "kelarajaa" eli 154 päivää raskautta takana. Neuvolakäynnillä sitten saan todistuksen byrokratian kiemuroita varten. :) Palkkatoimistosta jo kyselinkin asioita ja erityisesti sitä, voinko säästää kesälomani vauva-aikaan. Ilmeisestikin kyllä. Eli äitiysvapaa alkaisi näillä näkymin 5.7. ja sinne asti koitan olla töissä. :) Ja jos ei pysty niin sittenhän voi hakea sairaslomaa. Toivottavasti töissä olo kuitenkin onnistuu. Tykkään työstäni tosi paljon ja on monia asioita joita haluaisin mieluusti tehdä ennen kuin jään pois. :) Mutta, päivä kerrallaan.. Eli siis tarkoituksena olisi olla kotona kaavalla äitiysvapaa+vanhempainvapaa+kesäloma (2014)+kesäloma (2015). Ja siitä tulisi yhteensä reilu vuosi. Jos olen oikein laskeskellut. Maanantaina kehityskeskustelu esimiehen kanssa ja samalla varmaan selvitellään nämä.

Huolet

Paavo on viime aikoina mytkynnyt yksiössään oikein mukavasti ja tunnistettavasti. Erityisesti torstaina (rv 21+5) myllinki oli aikamoista pitkin päivää. No Paven perinteisethän on sellaiset että perjantaina juuri viikonloppua vasten (kun änla ja äpkl ei ole käytössä) homma rauhoittuu. Eli eilen ja tänään koko alkupäivä on pitänyt kuulostella hyvin tarkkaan hänen meininkiään että on päässyt jyvälle mikä on homman nimi. Kävelylenkin ja mummon paistaman rahkapiirakan jälkeen alkoikin tuttu takominen. :D Aikamoinen ipana on.. Aamulla myös ihmettelin mitä kipuilua rintakehässä tuntui, erityisesti pitkällään ja istuessa. Sitten huomasin röyhtäileväni taas useammin, samaan tapaan kuin alkuraskaudessa. NÄRÄSTYS. Se on tullut siis takaisin. Noh, tästäkin selvitään. :D

Lapsen isä

Rakenneultran jälkimainingeissa lapsen isä havahtui taas vaihteeksi. Oli kuulema ollut kuuntelemassa jotain esitystä, jossa oli nostettu moneen kertaan esille se että mikä on elämässä tärkeintä... Nooh, hän laittoi minulle mailia siitä, olisiko vielä toivoa saada asiat järjestymään. Kirjoitin hänelle pitkän sepustuksen suhteeseemme liittyvistä pettymyksistä, raskausaikana tekemistäni oivalluksista, luottamuksen rakentumisesta, vauvasta sekä tulevaisuuteen liittyvistä mietteistä. Ehdotin hänelle, että jos hän haluaa vielä yrittää yhteistä elämää, niin hänellä on 10 viikkoa aikaa hoitaa oma elämänsä sellaiseen pisteeseen että hän pystyy keskittymään odotukseen raskauden kaksi viimeistä kuukautta. DL on 9.6. Voi kuullostaa karulta, mutta jotain aikatauluja on asetettava. Muuten mikään ei etene (kokemusta on..). Voi olla hyvin todennäköistä ettei muutenkaan etene, mutta annoin vielä tämän yhden mahdollisuuden. No eläpä mittään. Torstaina tuli vastaan pieni episodi jonka seurauksena ilmoitin ettei tarvitse lähestyä edes savumerkeillä. Ja tämäkin johtui taas siitä, että hän ei lukkotilassaan kommunikoinut ns. kriisitilanteessa. Ehjin nahoin kuitenkin selvittiin ja hän haluaa pitää kiinnin 10 vkon tavoitteestaan. Suostuin. Ensi vkolla on tarkoitus tavata ja keskustella asioista, tutkailla miltä ylipäänsä tuntuu olla kasvokkain. Itse suhtaudun kaikkeen aika epäilevästi. Edelleenkään en siis unelmahöttöä "meille" rakentele vaan realistisesti eteenpäin. Tiedossa oleva aikataulu on kuitenkin hyvä puolin ja toisin..

Tulevan viikon käyntejä

Maanantaina (rv 22+2) minulla on taas aika perheneuvojalle. Hyvä niin. Voi keskustella tästä isäasiasta. Saisi taas jotain selkoa omaan päähänsä. Torstaina on sitten neuvola (rv 22+5). Ajattelin ottaa siellä puheeksi nämä kaikenlaiset odotusajan pelkoni. Synnytykseen ei liity minkäänlaisia pelkoja - ainakaan toistaiseksi :D - tähän odotusaikaan niitä on liittynyt sitä enemmänkin. Josko vaikka pääsisi juttelemaan kätilölle, ns. kunnon terapeutille tms.

***

Loppuun vielä kuva mummolan (lapsuuden kotini, missä siis vanhempani asuvat, missä siis nyt olen :D) vintiltä kaiveltuja vaatteita ym. Näitä on siis kassitolkulla viiden tätitettävän jäljiltä. ;) Onneksi näköjään myös todella neutraalia ja muutkin lähinnä poikaväreissä.. :D (3 siskonpoikaa, 2 tyttöä)

Iskemättömät villasukat. :)