Raskausajan reenailuista (rv 29+5)

Helatorstain kunniaksi olen ihan töissä. :D Pikkasen kiireiset viikot joten ajattelin käyttää tämän näin ja sitten pidän yhden perjantain vapaana kunhan suurin härdelli helpottaa. :) Joo mutta aamulla tuli kuitenkin taas salilla käytyä ja ajattelin että kirjoitanpa vähän tästä liikunta-asiasta. Nyt on siis päässä totaalijumi noiden työhommien osalta että hetki pitää tehdä jotain muuta.. ;)

Ennen raskauttahan miun liikuntahistoria on sellainen että lapsena inhosin koululiikuntaa ja sieltä ei juurikaan kauniita muistoja ole. Yläasteella otin jopa valinnaisliikuntaa eli siellä pieni notkahdus aktiivisempaan suuntaan, lienenkö kuitenkaan kasia parempaa numeroa koskaan liikunnasta saanut... Vuodet vieri ja se kuuluisa painokin aina nousi ja ehkä vähän laski ja taas nousi. No sitten vuonna 2004 kävi niin että tuli ensimmäisen avomiehen kanssa ero 5,5 vuoden seurustelun jälkeen ja aloin sitä pahaa oloa (oli toinen nainen kuvioissa jo ennen eroa..) purkamaan kävelylenkkien muodossa. Vähitellen opiskelukaveri (opiskelin siis silloin täällä nykyisessä työnantajaorganisaatiossa ;) ) sai houkuteltua ryhmäliikuntatunneille, pumppituntihan se taisi olla. :D Siitä sitten vähitellen menin myös spinningiin, Body Combattiin, Body Balanceen, ihan salillekkin jne. Liikunnasta tuli iso osa arkea ja noista ajoista lähtien onkin aina ollut jäsenyys jonnekkin salille. 

Pari vuotta sitten tein uuden aluevaltauksen kun aloitin juoksuharrastuksen - inhokkilaji sitä ennen!!!! Ensin naisten kymppi toukokuussa 2012, sitten eka puolimaraton syyskuussa 2012 ja toinen puolikas toukokuussa 2013. Syyskuun 2013 keikka peruuntui akuutin selkäkivun takia, kyllä harmitti! :/ Ja nyt tietty toukokuun juoksukin jäi juoksematta ja jäähän se syyskuunkin tältä vuodelta. ;) Mutta tähdätään toukokuuhun 2015. :) Kokomaratonille minusta ei taida olla kun polvet on ihan tuskaiset jo puolikkaasta.

Uskolliset ystävät! Ostettu Nykistä keväällä 2013. :) Sisäkäytössä.

Juoksun kanssa samaan aikoihin kuvioihin tuli myös tanssilliset jumpat eli ensin zumba (jota olin aiemmin kokeillut pari kertaa ja meni niin persielleen että meinasin etten yritä enää :D) ja sitten myöhemmin Sh'bam. Niin ja HIIHTO! :D Se oli niiiiin pannassa varmaan lähemmäs 15 vuotta. Just ennen raskautta suosikkiliikuntaa oli tuo Sh'bam ja varmaan vanha kunnon spinning. Kamalan laiska olin tekemään lihaskuntoa joten yksi salin ohjaajista teki miulle semmosen kolmen vartin saliohjelman joskus tuossa viime syksynä. Ja pienellä fiksauksella olenkin tehnyt sitä aina tänne asti ja teen niin pitkään kuin suinkin pystyn. :) Sh'bam ja spinning jäi pois jo varmaan joskus rv 15 tietämissä kun ei vain enää tuntunut kivalta. Juoksemassa en ole käynyt ollenkaan, talvikin siihen vaikutti. Ja raskauden alussa kun oli niitä pieniä outoja vuotoja niin tuntui etten uskalla mitään pusertaa tai ponnistaa. Silloin oli kyllä kaikin puolin aika himmailua. Ja pihalla pääkallokelit. Nyt tosiaan on tullut käytettyä vähän isompia painojakin jne. :)

...saliohjelmaan siis kuuluu leveä kyykky kahvakuulan (12kg)/kiekon kanssa, yhden jalan kyykky Smith-laitteessa/kahvakuula painona (10kg), ylätalja leveällä otteella taakse (selkä), penkkipunnerrus laitteella istuvasta asennosta pienessä takakenossa (rinta/olkapää), taakse soutu laitteellajonkanimeäenmuistakunonvähänerikoisempi :D (selkä) ja sivutaivutukset kyljille. Kahdesti viikkoon olen tuota nyt yrittänyt tahkota. Alle 10 min kuntopyörällä ja usein päälle myös, loppuun venyttelyt. Ja tulee siinä vielä fillarointi kotoa salille ja takaisin eli n. 3km/suunta aina lisäksi. :) Jos käyn kolmannen kerran joinakin viikkoina niin sitten teen muita liikkeitä, esim. hauista ja ojentajaa ja jaloille loitontajia ja lähentäjiä. 

Sanotaanko näin että mitä enemmän olen pystynyt salilla käymään niin sen parempi henkinen hyvinvointi. Viimeisten viikkojen aikana kävelyreippailu ei ole oikein enää onnistunut kun olen niin pinkeänä joten nuo salireissut on ainoat varsinaiset liikuntakerrat hyötyliikunnan lisäksi. :)

Sitten kun Paavo syntyy niin ei ole kiire takaisin salille, riittänee hommaa kun koti on hissittömän talon kolmannessa kerroksessa jne. ;) Toivottavasti vähitellen sitten vähän reippailemaan ja tuonne salille ja sitten kun uskaltaa hyppiä niin Sh'bamiin.. Mutta päivä kerrallaan. Nyt taas mennään raskaus ja Paavo edellä eli lepoon heti jos tarve ja synnytyksen jälkeen puntille sitten kun aika on.

Reippain terveisin,

Myö :)

Sf ei loiki enää ym. (rv 29+3)

Päivitän pikaisesti kuulumisia aamuisen neuvolakäynnin ja eilisen perhevalmennuksen jälkeen.

Neuvolassa kaikki ok! Sf-mitta oli tasaantunut eikä nyt mene edes yläkäyrällä. Hyvä homma! Painonnousua taas vähän jännitin mutta sekin kohtuudessa, 700g/viikko. Verenpaine ja pissanäyte ok, hemoglobiinia ei mitattu. Terkkari ei tunnustelemalla osannut sanoa vauvan asentoa joten kurkkasi ultralla: pää edelleen alaspäin, raajat vasemmalla ja selkä oikealla. Sydän siellä sykki reippaasti. <3 Ei sitten edes kuunnellut dopplerilla. Olisi ollut kiva kuulla mutta noh.. Toisaalta olihan se ultralla näkeminen kivaa. ;)

Juteltiin nukkumisesta ja liikkumisesta ja onko mitä vaivoja. Eipä ole, nukun paremmin kuin viikko-pari sitten, vointi normaali työn, liikkumisen, syömisen jne suhteen. Sairaslomalle ei kuulema kannusta mutta sekin vaihtoehto olemassa jos en jaksakkaan äitiysvapaan alkuun eli 5.7. asti. Ns. parisuhdetilanne on entisellään ja siitäkin puhuttiin, että ahdistaako. No ahdistaa ainakin perhevalmennuskäynneillä. :D :/

Niin ja synnytykseen liittyvistä ajatuksistakin puhuttiin. Suhtaudun siis niin että se menee sitten niinkuin se menee, en suunnittele ennalta kummemmin. Toivon ettei menisi sektioksi mutta maailma ei kaadu vaikka menisi. Tai näin ajattelen nyt. Mainitsin myös pelkopolikäynnistä. Lopuksi th mainitsi " Oot sie kyllä sitkeä nainen!". Oli mukana repussa läppäri jne ja salikamat kassissa ym. :D Ja sitkeys senkun kasvaa kun sen neuvolan kauemmeksi siirtymisen lisäksi työpaikan hissi menee remonttiin 9.6. eli viimeiset 4 viikkoa töissä taaperran 3. kerrokseen oli vointi mikä tahansa. Onneksi ei ylemmäs, aiemmin olin 5. kerroksessa ja 7. kerroskin olisi saattanut osua kohdalle. :D

Joo ja eilen oli perhevalmennus ja aiheena vauvan hoito. Sen veti lastenneuvolan th, meiltä valmistunut nuori nainen. Aikaa meni vain vajaa tunti, paikalla oli 4 pariskuntaa ja minä. Nyt ei iskenyt ahdistus kun ei ollut niitä kaulassaroikkumisjuttuja jne. Th ilmiselvästi jännitti kovasti. Kukaan ei kysellyt mitään vaikka siihen tarjottiin mahdollisuus jne. Taas oli itselle suurimmaksi osaksi tuttua asiaa. Mutta harmittaa muiden passiivisuus! :/ Ei ne voi kaikille niin tuttuja juttuja olla. No googlettavat sitten kotona. ;) Tilaisuuden lopuksi kysyin terkkarilta että onko hän kauankin ollut tässä neuvolassa jne. Samalla tunnusti että kylläpä jännitti kun entinen ope oli yleisössä (minä). :D Voi toista!!!! :D 

Jeps mutta näin. Tässä pikaisesti. Ja ilman kuvia. :)

Kuvapäivitys (rv 29+1)

Tähän väliin ainoastaan pari kuvaa. :)

Ja kokoahan on jo nyt yllin kyllin!

Näin se homma etenee. Kohta taas yksi kuukausi taputeltu.

Kiinni ja kiinteä jne. (rv 28+5)

Jo otsikko kertonee osalle lukijoista että lääkärin koplattavana on käyty. :D Eli neuvolalääkärin tarkastus oli pari päivää sitten rv 28+3. Siellä kaikki kunnossa. Täällä lääkärikäynnin yhteydessä ei ole terveydenhoitajan tarkastusta vaan mennään ns. kylmiltään. Lääkäri oli siis sama mukava nuori naislääkäri jonka luona kävin sen lievän hengenahdistuksen takia silloin oliko se öö rv 18 tienoolla..? Ensin jutusteltiin yleistä. Kerroin sf-loikasta ja näytin Terveystalon lääkärin tekstiä viime viikon ultrasta. Lääkäri sanoi että mitta voi muuttua paljonkin kun vauva vaihtaa asentoa jne. Kerroin että vointi on hyvä, työt luistaa ja salilla käyn. Maha on välillä pinkeä ja se voi viitata harjoitussuppareihin. Jos pinkeyttä ilmenee enemmän niin sitten olisi hyvä miettiä onko päivä ollut jotenkin kropalle rasittavampi tms. Näinä päivinä olisi hyvä sitten ottaa iisimmin. Kysyi myös parisuhde- ja perhetilanteesta, kerroin mikä tilanne on ja erittäin empaattisesti lääkäri suhtautui. Kertoi että hän ja muut ammattilaiset ovat tukena niin paljon kuin mahdollista että apua pitää kysyä aina kun on tarve.

Jutustelun jälkeen siirryttiin mittausasioihin. Painoa ei (thank god!) mitattu koska vaaka oli kuulema rikki. Verenpaine normaali. Sf-mitta sama kuin terveydenhoitajan mittauksessa 5 päivää aiemmin. Tuntui kyllä että tekniikka oli hieman erilainen.. Mutta joo. Ultralla vilkaisi pikaisesti mitä vauvalle kuuluu. Sydän ja sen syke ok, lapsivettä normaalisti, istukka siellä mistä muutkin ovat sen bonganneet. :D Lääkäri on siis vasta aloitteleva ultrailija joten sen takia ei tee kokoarvioita, kommentoi että hänestä on mukava katsella ultralla asioita nyt kun keskussairaalan harjoittelujakso on käyty. Esim. sukupuolen halusi bongata, kysyi ennalta tiedänkö kumpi on ja kun sanoin että poika niin kertoi tulkitsevansa samalla tavalla. :) Pave oli edelleenkin pää alaspäin. Josko tuo siten pysyisikin. ;) Sitten siirryttiin sisätutkimukseen. Paikat kiinteänä ja kiinni ja kohdunkaulan kanavaa jäljellä ainakin 3,5 cm. Kuulema jos ultralla tarkistaisi niin saattaisi olla 4,5 cm. Mutta tuo tarkkuus riittää eli kaikki ok. Saa jumppailla ja lenkkeillä entiseen tapaan. Jos alkaa supistelemaan tai tuo pinkeys lisääntyy merkittävästi niin sitten iisimmin. Ja siinäpä ne oli lääkärin ensimmäiset ja viimeiset ns. normaaliprosessin mukaiset tsekkaukset koko raskausaikana. :D

Mutta olihan sitä muutakin äksöniä tällä viikolla. Rv 28+2 oli perhevalmennus omassa neuvolassa. Aiheena synnytykseen valmistautuminen ja imetys. Hirmuinen hellepäivä ja vanhassa puutalossa tukalan kuuma. Paikalla oli - öö - olikohan 6 vai 7 paria, yksi nainen yksin koska mies oli kuulema töissä ja ilmiselvästi hävetti olla yksin jne jne hirmuinen selitys + minä ilman selityksiä. :D Vetäjänä oli oma neuvolath joten sen suhteen ei tarvinnut ruveta selittelemään enkä olisi tietty selitellyt muillekaan. Th kertoi eri tavoista joilla synnytys voi alkaa ja miten toimia missäkin tilanteessa. Nämä kuulema vielä kerrataan sairaalan synnytysvalmennuksessa (rv 32 -->) ja löytyvät myös synnytysosaston nettisivuilta. Jaossa oli teemaan liittyvää materiaalia, myös taas kerran sitä yähähretroa rentoutusohjeistusta vuodelta X ja suttuisesti kopioituna. (kuva alla)

Ohjeita rentoutumiseen. Jeah joopajoo.

Ihan ei tämä materiaali vakuuta... No joo. Mukana oli myös tuoreempaa materiaalia joka on itseasiassa tuotettu työnantajaorganisaatiossani ja huomasimpa ettei siitä ole vihkosessa mitään mainintaa. Soo soo. No sitten tuli jotenkin se ensimmäinen ahdistava osio: käytännön harjoitukset!!!! Hierontaa hartioille ja päälle.. no minä tein ns. naisparina toisen yksin olleen kanssa. Ihan ok mutta aika vaivaannuttavaa kyllä. Noiden perään rentoutusharjoitus jossa äiti roikkuu isän kaulassa..???!!! Tätä ei tarvinnut tehdä naisparina vaan skippasimme sen. Tuli sellainen olo että voi ei jos nämä on tällaisia juttuja siellä sairaalallakin. Että en kyllä mene!!! Siis ihan ok mutta alkoi ahdistaa että kaikki on ihan pilalla kun olen yksin jne jne. No sittenpä katsottiin n. puolen tunnin mittainen imetysaiheinen video. Oli ihan todella teennäinen ja th siitä varottikin ennakkoon. Minulle pääosin tuttua asiaa kun olen th-opinnoissa käynyt imetysohjaajakoulutuksen. Ahdistus osio 2 alkoi sen videon myötä. Isät kertoivat siinä roolistaan ja miten merkityksellinen se on. Joo kaikki on pilalla jos isä ei ole mukana. Yksinodottajat mainittiin yhdellä lauseella, jotain että hae tukea neuvolasta jne.. Hammasta purren jaksoin loppuun asti ja onneksi tapaaminen päättyi videon päätyttyä. Heti ulos, aurinkolasit päähän ja eikun vollottamaan. Ihan kökkö fiilis jäi. 

No joo. Siitäkin selvisin. Mitä muuta siellä valmennuksessa selvisi - kun itse kysyin - niin oli se että oma th jää neljän viikon kesälomalle juhannuksena. Sijaisena ihan varsinaisen terveysasemani neuvolan th. Ja sitten kun oma th palaa lomalta niin hän sijaistaa tuota toista terkkaria joten joka tapauksessa käynnit juhannuksesta eteenpäin koko loppuraskauden ajan tuolla toisessa paikassa. Sinne matkaa n. 3km suuntaansa, oma lähineuvola parin korttelin päässä kotoa....... Jee. No, eiköhän siitäkin selvinne. Jos ei muuta niin bussilla tai taksilla. Tai siskon kyydillä jos sattuu olemaan maisemissa. Mutta kyllä tuo vähän harmittaa.. Se että th vaihtuu ihan lopussa, toivottavasti se toinen on mukava ja ymmärtää miun ns. spesiaalitilanteen. Ja toki se että viimeisilläni ollessa pitää lähteä kauemmas neuvolaan. No se on näitä kesäajan odottajan iloja.. Seuraava perhevalmennus onkin jo seuraavana maanantaina (rv 29+2) ja silloin lastenneuvolan terveydenhoitaja kertoo vauvan käsittelystä ja hoidosta. Kai sinne on kampeuduttava... Koska haluan noissa käydä! Ihan perseestä oleva takahikiä tämä kyllä on kun ei ole yksinodottaville omia ryhmiä!!!

...se kun tuli itseasiassa tänään puheeksi kun kävin juttelemassa synnytyspelkopoliklinikalla kätilön kanssa. Varasin siis ajan odotusajan pelkoihin liittyen, synnytystähän en osaa vielä edes ajatella. :D Oli kyllä hieman erikoinen kätilö.. Viimeinen lause "kaikki on ennalta määrättyä" ehkä kuvaa koko keskustelun tasoa. Toki jotain helpotusta tuli varmaan ihan niistä faktoista joita hän kertoi loppuvaiheen komplikaatioiden yleisyydestä jne. Ja siitä millaisia selviytyjiä ja miten elämänhaluisia vauvat ovat. Kuinka ne selviää siitä synnytyksestäkin vaikka se aikamoinen urakka on vauvallekin. Niin, tottahan se on. Kommentoi että oikein hyvinvoivan näköinen olen ja ja myös ihan synnyttäjän oloinen. :D Ai tämä lyhyt ja hieman leveä emäntämalli on vissiin sitten sellainen. :D Kun kerroin sf-mittaan liittyvästä paniikista niin sanoi että ei ne kuule oikein kerro mitään ja lyhytselkäisellä ihmisellä ei varsinkaan. Kun ei ole muuta suuntaa masulla kuin pullistua ulospäin. Eli ihan järkevääkin juttua tuli, mutta toisaalta taas kertoi omia kokemuksiaan omista suolistoleikkauksistaan ja kuolemanpelostaan ja miehensä epävarmasta diagnoosista ja rasavilleistä pojistaan jotka edelleen elossa. Että siinä taidettiin jo mennä vähä ammatillisuuden rajojen toiselle puolelle.

Puhuttiin myös selällään nukkumisen pelosta - jossain keskustelupalstoillahan tuotakin vatkataan niin että osa pistää tennispalloja selkäänsä.. Kuulema saa nukkua selällään niin paljon kun haluaa jos vointi hyvä. Huonoon oloon kuulema herää ja sitten hyvä kääntyä kyljelleen. Eli vahinkoa ei pääse syntymään. No ehkä kuitenkin suosin sitä kylkiasentoa nyt kun siihen opettelee. :D Hän myös kertoi että AINA voi soittaa tänne jos esim. liikkeiden väheneminen huolettaa. Saa rampata vaikka koko ajan. Merkkaa kuulema miun tietoihin että "saa tulla aina kun haluaa" -merkinnän. :D Luultavastihan käy niin ettei ole edes tarvetta, ainakin kun tiedän että on mahdollisuus mennä. Mainitsi vielä että vähitellen vauvan liikkeet voi muuttua lähinnä muljuamiseksi eli se hyvä muistaa. 

Niin ja siis kysyin vielä sairaalan synnytysvalmennuksesta eli että onko siellä tätä kaulassa roikkumista jne. Ei kuulema ole. Luentotyyppisesti alku ja sitten kierros tiloissa. Tarkoituksena on ollut toteuttaa pienryhmissä mutta kuulema eilenkin oli ollut yli 30 ihmistä ja muutenkaan ei juuri keskustelua synny. Th-opintojeni aikaan olin seuraamassa sellaista auditorioversiota. Ja kuulema noissa on myös odottajia muiden kuin lapsen isän kanssa. On oma äiti tai tukihenkilö ja osalla varmaan naispuolinen puolisokin. Eli ehkä tuonnekkin uskaltaa mennä. Mutta ajattelin mennä yksin, en kehtaa siskoani mukanaa raahata. Tuli siinä sitten vielä puheeksi että miksi yksinodottaville ei tosiaan ole omia ryhmiä. Sanoi että olisi hyvä idea, aina sellaisiakin synnyttäjiä on eikä se ole heille mikään ihmetyksen aihe. Suositteli ehdottamaan asiaa ja kai se on niin tehtävä. ;) (ITE ON TÄMÄKIN HOIDETTAVA!!!

Joo mutta tällaista tällä viikolla. Ensi viikolla tosiaan perhevalmennus rv 29+2 ja neuvolakäynti rv 29+3. Tuota siis aikaistettiin reilulla viikolla koska äitiyspoliklinikalta haluavat sf-kontrollimitan. NIIIN siis viimeisimmän postauksen jälkeen sain vielä tietää etteivät kutsu ollenkaan tuonne äpolille!! Eli voi jee jee hyvä homma että kävin siellä yksityisellä. <3

Ja lapsen isän kanssa asiat ihan päin ******. Kyllästyin sen ininään - "kävin salilla ja muistelin meitä.." - ja laitoin että "toivottavasti muistelut saa sinut toimimaan, muuten ei kohta enää ole meitä mitä muistella". Ja eipä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Hyvä niin. On hermo niin sinkeällä. Miun kärsivällisyys tuon ukon suhteen on niin finaalissa. Morjens. :D

Loppuun vielä kuva sunnuntaina noudetusta, 30 eurolla ostetusta pinnasängystä tai siis sen osista ja parista uudesta vaatehankinnasta Pave-pötkylälle. <3

Kele mie ruppeen sf-mittalakkoon!! (rv 27+5)

Tänään klo 8.00 oli sf-mittakontrolli neuvolassa. No mitäpäs siellä, taas oli nousua 2cm ja viiva ylsi jo yläkäyrälle asti. Terveydenhoitaja sanoi laittavansa lähetteen äitipolille ja että sieltä tulee kutsu jossain vaiheessa. Vauva oli nyt pitkittäin (viimeksi poikittain) ja sanoi että toki sekin voi vaikuttaa jne jne ja eihän se huolta helpota jos hän sanoo että ei yleensä löydy mitään poikkeavaa jne jne. Itku silmässä sitten ulos ja hirveä ahdistus asiasta. Käyrän nousu niin pahan näköistä että ei tehnyt mieli katsoa enää koko neuvolakorttia.. :( Siskojen kanssa whatsapp kuumaksi ja sieltä tuli jo vinkkiä että nyt yksityiselle jos ahdistaa ja soita edes äitipolille ja kysy minne asti aika menee. Ensin olin että ketut mitään soittele ja plaa plaa plaa. No kuitenkin soitin, sanoivat että lääkäri katsoo lähetteet tämän päivän aikana ja arvioi missä vaiheessa kutsutaan. Jos aika on viikon sisällä niin soittavat, jos menee viikon-parin-kolmen päähän niin kutsu tulee postitse. 

Pirullisia nämä uudet työhuoneet remontin jälkeen kun näissä ei voi edes rauhassa itkeä! Lasi-ikkunat ovissa prkl. Mielessä pyöri kaikki keskustelupalstojen kauheudet ym. Vesipää, turvotusta kehossa, liian paljon lapsivettä koska lapsi ei pysty nielemään koska suolistossa vikaa tai kehitysvamma tms. Mietin miten tästä raskaudesta uskaltaa nauttia ennenkuin tiedän mistä on kyse. 

Paikallisen Terveystalon ajanvaraussivulta bongasin että rv 8 -ultran tehneelle lääkärille olisi vapaa 20min aika noin tunnin päästä. Soitin ajanvaraukseen ja kysyin kerkiääkö tehdä tuossa ajassa tsekkauksen lapsiveden määrästä yms. Tämä onnistuisi ja varasin ajan. Paikan päällä bongasin että ajat on reilusti myöhässä, lopulta pääsin sisälle 25min varattua aikaa myöhemmin. Mutta suurta paniikkia ei ollut, pahimmasta olosta pääsin yli jo kun sain ajan varattua. Saanpahan jotain lisätietoa.

Näytin heti alkuun lääkärille sf-käyrän ja hän tokaisi jotain että nämä nyt on näitä.. Eli ei vissiin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä pelastamalla hysteerisiä odottajia hermoromahdukselta. Välineitä piti hieman fiksata koska kokoarvioita tehdään tuolla vissiin harvemmin ja gynepöytäkin oli alapäänropellusasennossa, samoin ultrassa emätinanturi paikallaan jne. Noh, päästiin hommiinkin. Ensin mittailtiin kriittiset: reisi, vatsanympärys ja pään mitta. KAIKKI NORMAALEJA. Reisi taisi vastata viikkoja täsmälleen, vasta ja pää hieman pienempiä, normaalin rajoissa kuitenkin. Ei siis missään tapauksessa liian iso vauva!! Painoarvio viikkoja vastaten 1021g. Eli Paavo painaa jo yli yhden kilon verran! <3 Voi murua. Vatsan ja pään koot kertoi nyt senkin ettei ole mitään kehoturvotusta tai pelkäämääni vesipäätä. Lapsiveden määrä normaali, ei missään nimessä liikaa. Eli ei nielemis/suolisto/pissaamisongelmaa. Eli sekään ei selitä hypännyttä sf-mittaa. Epäili mittaustekniikkaa. Edelleen ihmettelen kun th on niin kokenut.. Tai sitten oma kehoni vain ns. venyy ihan eri tavalla kuin käyrien mukaisilla ihmisillä!

Etuseinäistukka siisti ja napavirtauksetkin kunnossa. Ja "virkeä sikiö rt" eli pää alaspäin Pave olla möllötti. Otsa istukkaa vasten ja vahvat reidet ne on mitkä työntää suoliani nielua kohti. ;) Kovasti liikkui ultratessakin. :) Sukupuolestakin vielä varmistus eli näin itsekin ruudulla pallerot ja pipulin. :) Ihanasti lääkäri vielä sanoi että voit olla ihan rauhassa, kaikki näyttää hyvältä ja asiat on kunnossa. Ja kysyi vielä onko jotain joka mietityttää. Huikkasi vielä lopuksi että ehkäpä nähdään synnytysreissullasi, kuulema on tuolla synnärilläkin jonkin verran. Sepäs olisikin jännää. :) Toki toivoohan sitä normaalia synnytystä jossa ei kaiken järjen mukaan lääkärin kanssa tarvitse paljoakaan törmäillä. 

..kivoja ns. jatkumoja siis sattunut tähän raskausteen: Sama labraihminen useamman kerran, nt- ja rakenneultrassa sama kätilö ja nyt näissä kahdessa muussa ultrassa sama lääkäri. :)

Tulin siis tänään 150 euroa köyhemmäksi mutta samalla suuren suurta mielenrauhaa rikkaammaksi. Voi luoja miten olisinkaan panikoinut äpolin aikaa odotellessa! Sieltä ei ole kuulunut mitää joten enpähän olisi ainakaan lähipäivinä päässyt..

Nyt tuntuu siltä että voisi nukahtaa istualleen. Vissiin kahden viikon stressi purkautumassa? Kaikkea ne käyrät saakin aikaan... Kiitos Terveystalo ja lääkäri H! <3 (Ja työnantaja siitä että maksat palkkaa että pystyin tällaista luksusta käyttämään.. rahalla saa ja hevosella pääsee.. niin se vain tuntuu olevan..)

Niin ja otsikosta: Kohta kiellän koko tuon mittaamisen kun tulee vain itkupäiviä ja turhaa huolta!!!! Omalla kohdallani näköjään ei ainakaan kerro todellista tilannetta. Niin. NIIN!!!!

Käyräloikka (rv 26+6)

Perjantaita kaikille!

No kerronpa ensin tuosta otsikosta.. Kävin neuvolassa eilen rv 26+5. Siellä muuten kaikki ok mutta nyt se %&?=(%%&**!#¤&/( sf-mitta oli sitten pompannut sieltä lähes alakäyrältä lähes yläkäyrälle??!! Viimeksihän harmittelin sitä että mitta oli niin pieni ja painonnousua oli tullut se 920g/viikko. Nyt painonnousu kurissa eli 400g/viikko ja terveydenhoitajalta kehut. Sokerirasituksessa arvot 4,6 - 5,5 - 5,2 eli todella mallikkaat. Tuo toinen eli ns. 1 tunnin arvo normaaliraja on 10! Verenpaine oikein hyvä taas kerran ja hemoglobiini 138. MUTTA sf-mitta eli kohdunpohjankorkeus (symfyysistä eli häpyluusta fundukseen eli kohdun korkeimpaan kohtaan) oli kasvanut 4 viikossa hurjat 9,5 cm. (Jostain ***keleen syystä tämä systeemi kääntää kuvan toistuvasti väärinpäin... murrr!!!) Eli siis tuossahan loikataan reilusti ylöspäin. Ja tiedän että juuri ns. käyrän muutokset voi olla huolestuttavia, ei niinkään se jos on ala- tai yläkäyrällä jos menee siellä tasaisesti.

Th otti oikein uusintamittauksen kun totesi "ei se voi olla noin paljon kasvanut".. Kiitos. Lohduttaa. No prkl oli, mitäs sitten? Kontrollikäynti neuvolassa viikon päästä (rv 27+5) ja uusi mittaus. Jos kasvu jatkuu niin lähete äitiyspoliklinikalle vauvan koon arviointiin. Minullahan on lääkärineuvola rv 28+4 mutta meidän neuvolalääkäri ei kuulema mittaa vauvan kokoa kun on tehnyt sellaisia tutkimuksia vielä niin vähän. KIVA! Oikein turvallisissa käsissä on siellä siis. Mutta joo. Yritin sitten kysyä mistä tämä voisi johtua. Jos sokeriarvot olisivat olleet koholla ja oma painonnousuni edelleen hurjaa niin voisi olla raskausdiabetesta ja sen myötä kovasti kasvava vauva. Mutta kun arvot ihanteelliset, pissakin sokerista puhdas ja painnonnousu tasaantui niin onko jokin muu syy. Lapsivesi? Th sanoi kyllä että kohtu/maha on ns. myötäävä eli ei pinkeä. Kysyi myös tuosta pinkeydestä ja sanoin että välillä on, riippuu vähän vuorokauden ajastakin. Mutta siis käsikopelolla ei ilmeisesti tuntunut olevan liikaa vettä. Käsin ei kyllä osannut sanoa vauvan asentoa - eikä maininnut koostakaan mitään - mutta tsekkasi asennon kämyisellä ultravehkeellä. (Niin ja jossain oli että asennon/koon arviointi käsin vasta rv 32 alkaen ja sf-mittakin joissain ohjeissa noin rv 24 alkaen, nythän eka arvo tettiin rv 22+5). No Pavehan oli ainakin eilen aamulla tuolla masussa POIKITTAIN. Pää vasemmalla, selkä alaspäin ja raajat ylöspäin. Eli käsillä ja jaloilla paukuttaa liikettä navan seutuun. :) Kohdun pohja nyt siis menee jo reilusti navan yläpuolella. Ihan käyrien sisäpuolella siis. MUTTA loikka on silti loikka. Mietin olikohan se eka mitta tosiaan oikein... Epäilin sitä jo silloin heti. Kun maha on niin iso enkä saanut pohjaa tuntumaan itse. Nyt tunnen sen suht selkeästi. Jotain th mainitsi myös lantiosta mutta eipä muuten juuri miun tivaaminen tulosta tuottanut... Kauhutarinoitahan löytyy esim. siitä miksi lapsiveden määrä kasvaa ja miten lapsi voi olla turvoksissa tai vesipää jne jne.. Niitähän tässä tietenkin olen kelannut eilisaamusta asti. Kiva. No jospa se tästä taas helpottaa ensiahdistuksen jälkeen.. Sykkeen jumpsutus oli tutun tasaista (ei tainnut mainita taajuutta) ja ultraruudullakin näin vilkauksen sydämen sykkeestä. <3

Kuluvalla viikolla sain myös äitiyspakkauksen, siskon kanssa haettiin postista. Oli vähän häkeltynyt olo. Että jaa-a, kukas saa vauvan... :D Ihan sama juttu kuin esim. vanhojentanssien, penkkareiden, lakkiaisten ym aikaan. Että tältäkös se nyt tuntuu kun tätä on niin kovasti odottanut. Ei tullut itkua eikä kirkumista. Hyvin järkiperäistä tutkiskelua. Pienimmät vaatteet + lakanat ym. kyllä jo pesin eli siten olen orientoitunut kyllä. 

Kai minua edelleen pelottaa että jos jokin menee pieleen. Etten uskalla oikein heittäytyä... Mietin että mistä kaikesta se voisi johtua.. Lapsen isä sanoi aivan raskauden alussa jotain että "nyt sinä jo höperrät niitä vauvajuttuja". Samaan aikaan siis puhui siitä että jos pidän vauvan niin tuhoan hänen elämänsä... :( En tiedä jäikö siitä sitten se fiilis etten saa olla onnellinen vauvasta kun hän ajattelee noin... On kyllä myöhemmin sanonut miten iloinen on siitä että minä olen onnellinen vauvasta, se tuntuu hänestä hyvältä. Mutta jotain sanottua kun ei ehkä saa koskaan sanomattomaksi tai unohtumaan.. :'( No, päivä kerrallaan. Nyt ollaan BTW kommunikointi"lakossa" hetki. Kun kysyin häneltä alkuviikosta että millois voitaisiin nähdä niin vastasi "ensi viikon keskiviikkona?" ja että on taas minuuttiaikataulua ja plaa ja plaa plaa plaa. Olin ensin että ok mutta sitten yön jälkeen paloi käämi ja laitoin aika tulentappuraista tekstaria.... Ja sitten päivällä vielä että ehkä on parempi olla kommunikoimatta jonkin aikaa kun minulla on hermo niin kireällä ja hän ei pysty minua asiassa auttamaan. Että palataan joskus... "Anteeksi kulta! Voimaton olo itsellänikin kun en ole pystynyt olemaan tukenasi.." oli vastaus. Plaa plaa plaa. Plaa plaa plaa. Tekeepäs juuri nyt hyvää ottaa vähän välimatkaa. Neuvolassakin tästä puhuttiin ja järkevältä ratkaisu vaikutti terkkarinkin mielestä. Ettei mene ihan tappeluksi kun raskausaikana muutenkin kiristää hermoja. Katsotaan mikä tuo minun "palataan joskus" on...... Hänen ratkaisunsa määräaikaan on kohta enää 4 vkoa aikaa. Miettiköön nyt itsekseen mitä se elämä on kun minusta ei kuulu mitään. Kele..

Että vähän angstia ilmassa mutta onneksi Paavo on hellyyttävä ja mutuilee niin mukavasti. :) Nyt tuntui kovaa liikettä myös ihan alhaalla.. mahtoikohan pyörähtää eri päin..? :D Loppuun vielä mahaselfietä tältä aamupäivältä, työpaikan invavessassa napattu.

Rv 26+6.

Ja huomenna siis starttaa 28. raskausviikko! :) Maalle äitienpäivää viettämään. Mites sitä itse siihen nyt suhautuisi..? :D

Vappupallo mekon sisällä (rv 25+6)

Hyvää Vappua näin jälkikäteen! :D Hurjat oli meiningit (niinkuin jo parina aikaisempanakin vuonna).. Kaikki 3 siskoa koossa perheineen eli yhteensä 5 aikuista, 5 lasta ja yksi Masu-Paavo. <3 + yksi räksyttävä kääpiöpinseri. Etelä-Suomessa siis työreissun perään viettämässä muutamaa lomapäivää. Vappuaattona kävin Jumbossa pyörähtämässä (mukaan tarttui h&m:n maksimekko ja Bijou Brigitten muutamia tarjouskoruja) ja lueskelin naistenlehtiä. Eilen vappupäivänä pari kävelylenkkiä ja lähinnä näiden sukulaisten kanssa hengailua. Munkit jätin syömättä kun kauhulla ajattelen ensi viikon neuvolakäyntiä ja siis juuri painonmittausta. :/ Yhden miinusviikon jälkeen näköjään taas jatkui sama plussatahti. :/ Ei vaan jaksaisi pahoittaa taas mieltään, kun tässä käy niin herkillä..

Vappuaattona rv 25+4

Olihan tässä sellaistakin äksöniä loman aloitukseksi että tiistain työtapaamisen päätteeksi nyrjäytin nilkkani! Astuin huomaamatta jotenkin harhaan ja siinäpä se muljahti. Nilkka oli alkuun aika kipeä ja siinä sitten jos soittelinkin esimiehelle että tällainen tapahtui (sattui siis työaikana ja matkamääräyksen voimassa ollessa) ja miten prosessi etenee jos pitää lähteä näyttämään jonnekkin, varsinkin kun olen täällä oman työterveyshuollon ulottumattomissa. No onneksi nilkka oli heti seuraavana päivänä jo parempana - vertyi hyvin Jumbossa pyöriessä. ;) Ei siis tarvinnut lähteä lääkäriin, tein ilmoitukseen omaan työterveyshuoltoon, se riitti tässä tilanteessa. Maanantaina sitten kun olen taas töissä ja työpaikalla niin tehdään vielä esimiehen kanssa tapaturmailmoitus. ONNEKSI ei käynyt pahemmin ja ONNEKSI en kaatunut! Huh.

Olo on muuten varsin hyvä. Eilen ensimmäisen kävelylenkin aluksi vauhti oli melko kova (=entisellään) mutta sittenpä saikin jo rauhoittaa tahtia. En tiedä ennakoiko se jotakin supistustuntemusta kun vauhti alkaa tuntua epämiellyttävältä, jotenkin pistelee alamahaa erityisesti sivuilta. Öisinkin saan hyvin nukuttua, tukkoisuus on jopa ehkä hieman helpompana. Ruoka maistuu - liiankin hyvin.. siksi yritän rajoittaa ainakin herkkuja ja myös ruuan määrää. Siitä kun tulee helposti niin tukala olokin. Paven humppaviikot ovat jatkuneet eli nyt liikkeiden kanssa ollaan menty taas uudelle tasolle. Päivällä mutkuilee tasaisen säännöllisesti, monoa ovat saaneet tuntea mahan pinnalta myös kummilapset ja sisko. :) Yöt on rauhallisia eli ilmeisesti tyyppi nukkuu tai sitten en sikeässä unessa huomaa mytkyilyä. Muutama iltana on tuntunut että hän pönkeää navan vierestä mahan läpi ulos. :D  Ihanaa että liikkuu, tiedän että kaikki on hyvin. <3 Pelkojeni taki varasin muuten ajan synnytyspelkopoliklinikalle, kyllä siellä ilmeisesti saa keskustella ihan odotusajankin peloista. :D Nyt toki tosi säännöllisten liikkeiden ansiosta pelot on vähemmällä mutta ehkäpä se varattu aika on hyvä käyttää.. on vasta loppukuusta.

Kovasti vissiin pitäisi orientoitua vauvatarvikkeiden hankintaan.. mitä tässä olen muita blogeja seurannut. Tosiaan siskoiltani saan paljon tavaraa ja täällä kylätellessä onkin niitä taas käyty läpi. No jos tässä vähitellen, vähitellen..

Ns. sukuteutoniat. Käytössä v. 2005 asti. :D Huollettu on ja vielä pelittää. Ja muuntuvat moneksi. Nämä ja paljon muuta siis jo Pavelle valmiina odottelemassa. Paikkakuntaa tosin vaihtavat vasta joskus kesällä.

Tänään ohjelmassa lastenvahtihommia ja ehkäpä taas Jumboon kun en keskiviikkona kovinkaan paljon ehtinyt kaupoissa pyörimään. Huomenna ehkäpä Korkeasaareen (en ole käynyt siellä kuin äitini masussa! ;) ) ja toivottavasti myös ihan siskosten kesken syömään jonnekkin keskimmäisen 4-kymppisten kunniaksi??!! Ei olla varmaan koskaan käyty kolmistaan. :D Sunnuntaina kohti kotia, mitenkähän se pitkä autossa istuminen sujuu.. :/ Pitää jalotella riittävän usein. Maanantaina starttaa sitten taas normaali työviikko. Torstaina (rv 26+5) neuvola. Mietin suostuisikohan th siihen että mittailisin painoa vain itse, esim, salilla kahdesti viikkoon. Eli luottaisiko siihen että sanon sitten itse jos on jotain merkittävää muutosta tai huolta (turvotukset, olon muutokset jne,), varsinkin kun sokerirasituksessa oli kaikki ok. Ammattilaiskortti tässä vaiheessa käyttöön? ;) Ei tarvitsisi tuon asian takia neuvolakäyntejä stressata.

No, ens kertaan. :)