Paavoarkea :) (27 päivää synnytyksestä)

Raskausaikana tuskailin jos edellisestä päivityksestä oli vierähtänyt yli viikko.. :D Joo eli päivitysviiveestä on pääteltävissä että vauva- eli paavoarki on vähän muuta hommaa kuin bloggailua täynnä. Nyt kuitenkin koitan jotenkin tiivistää kulunutta 4 viikkoa teille tähän luettavaksi.

Aika sairaalassa

Paavo vietti siis ensimmäisen yönsä lasten teho-osastolla hengityksensä takia. Kyseessä oli sellainen haukkova ääni sisäänhengitysvaiheessa jota halusivat tarkkailla. Pääsin kuitenkin katsomaan vauvaa ennenkuin menin itse yöksi synnytysvuodeosastolle. Paavon vointi oli hyvä ja sain pitää häntä sylissäni. Toki olo oli tyhjä kun nukuin yön yksin ilman masuasukkia ja vieressä tuhisevaa vastasyntynyttä. Seuraavana päivänä Paavo pääsi jo vierihoitoon ja sen jälkeen vietimme vielä 4 yötä sairaalassa ennenkuin pääsimme kotiin. Pitkän ponnistusvaiheen takia Paavo oli ensin verensokeriseurannassa eli häneltä otettiin kantapäästä verinäyte useamman kerran vuorokaudessa. Seurannan loppumetreillä bongattiin vuorostaan keltaisuutta.. sittenpä siis seuraamaan verestä bilirubiiniarvoja ja syöttämään urakalla. Keltaisuus johtuu siis siitä, ettei vauvan maksa pysty käsittelemään vielä riittävän hyvin veren korkeaa hemoglobiinipitoisuutta. Mm. täältä lisää: http://www.hus.fi/sairaanhoito/lasten-sairaanhoito/kun-lapsi-sairastuu/Vastasyntyneen_keltaisuus/Sivut/default.aspx . No vihdoin lauantaina pääsimme kotiin (Paavo syntyi ma-iltana)! Oma olo alkoi olla jo tuskainen koska sairaalassa olo ahdisti. Miksi? Erityisesti yhden tylyn hoitajan takia joka hoiti meitä joka päivä.. Ja muutenkin. Ei ole minusta sairaalassa olijaksi. En tykännyt siitä maailmasta hoitajaopiskelijanakaan enkä näköjään asiakkaanakaan. Laitosmaisuus höperyttää päätä! Kävimme tosin sairaalassa bilirubiiniarvojen kontrollikokeissa ja painon mittauksessa vielä ma ja ti, mutta sen jälkeen siirryimmekin normaalin neuvolaseurannan piiriin. :)

Aika kotona

..eli nyt olemme olleet jo kotona 3 viikkoa ja yhden päivän. :) Tosin nytkin olemme mummolassa viettämässä pitkää viikonloppua eli ei nyt ihan kotona olla koko aikaa oltu. ;) Mutta sairaalan ulkopuolella kuitenkin! Ensimmäisellä viikolla tosiaan kävimme vielä sairaalalla piipahtelemassa ja myös neuvolassa (äitiysneuvolan puolella). Vaunuilun makuun pääsimme kunnolla viikko synnytyksen jälkeen ja siitä lähtien on reippailtu päivittäin enemmän ja vähemmän. Ekalla neuvolareissulla tulikin jo reilu 8km kävelyä. :) ..tosin kyllä se äkkiseltään tuntui. ;) Näihin kolmeen viikkoon on kuulunut tosiaan neuvolakäyntejä (25.8. siirryttiin lastenneuvolan puolelle), vieraiden vastaanottamista, ystävien tapaamista kaupungilla, äiteen ripsihuolto, pari mummolareissua, käynti lastenvalvojalla ja ristiäispapin buukkaamista. Kaikesta tuosta olisi paljon kirjoitettavaa mutta pidetään tiiviinä kuitenkin.

Kylillä reippailua

Paavo on hyvävointinen kaveri! Lisämaitoa on mennyt osastolla olosta asti. Välillä paino on noussut liian vähän ja välillä taas liikaa - huah! Ei ole helppoa. Napatynkä irtosi melko aikaisin, kaunis napa on. :) Kakka välillä jumittaa ja mahaitkujakin on alkanut ilmetä. Yönukkumiset aika hyvät, nyt syöttövälit n. 3h. Kaunis iho, isot silmät.. kuinka joku voi olla niin täydellisen kaunis..? <3

Paavo vähän reilut 3 vkoa :)

Paavon isästä sen verran että hän on käynyt meitä moikkaamassa. Yhdessä kuitenkin sovittiin ettei isyyttä selvitetä tässä vaiheessa eli hän ei käy tunnustamassa ja minä en aja asiaa käräjäoikeuden kautta. Riiteleminen ei ole lapsen etu tässä vaiheessa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän yrittää olla ns. mielin kielin mutta pakko myöntää että itse lipsun aika vahvasti v*ttuilulinjalle. Kai se on ymmärrettävääkin.. Ristiäisiä vietetään tasan 2 kk iässä eli 4.10. :) Pienellä porukalla ollaan, en halua isoa häppeninkiä. Suurin toive on että pappi osaa muokata kastekaavaa yhden vanhemman perheelle sopivaksi..

***

Tässäpä todella tiiviisti ja pikaisesti kirjoitettuna meidän ensimmäisiä viikkoja! :) Tulevaisuudessa siintää siirtyminen seuraavaan vaippakokoon, ristiäisvalmistelut, äiteen kampaajakäynti ja mahdolliset ensimmäiset synnytyksen jälkeiset JUMPAT!! :D Mutta niistä sitten kunhan taas joskus pääsen keskittymään koneelle muutakin kuin laskuja maksamaan. :D

Synnytyskertomus 4.8.2014

Sunnuntaina 3.8. (rv 39+1) klo 23 maissa höpöttelin Masu-Paavolle tutut iltajutustelut, käänsin kylkeä, kuului jonkinlainen "naps"-ääni ja housut kastuivat. Siitäpä se lähti sitten etenemään! :D Miun SYNNYTYS! Ei siis mennyt viikon tai kaksi yli lasketun eikä edes laskettuun (9.8.) asti. Paavo ihana rakas kulta syntyi ma 4.8. klo 18.44 eli mitäs siinä välissä ehtikään tapahtua...

Avautumisvaihe 16 tuntia 59 minuuttia

Kun nousin sitten sängystä ylös ei ollut hetkeäkään epäselvää etteikö kyseessä olisi lapsivesi. Matkalla vessaan vettä vain lorisi ja lorisi. Jo siteen pöksyihin saaminen oli aikamoinen urakka.. Soitin siinä sitten heti kun ensihäkellykseltä selvisin - synnytysosastolle ohjeistuksen saamiseksi. Koska supistuksia ei tuolloin ollut, pyydettiin tulemaan äitiyspoliklinikalle seuraavana aamuna klo 8. "Yritä nukkua.." jne. No, puolen yön maissa viimeistään supistuksia tuli jo muutaman minuutin välein, tosin olivat kestoltaan todella lyhyitä. Soitin noin klo 01 uudestaan synnärille. Sanoi että harvoin ensisynnyttäjä kuitenkaan on riittävän "kypsä" joten kehoitti odottelemaan kotona. "Ota Panadolia 1g, kokeile suihkua..." Otin kipulääkettä, yritin torkahtaa, istuin pallolla.. tiskasin.. tarkistin sairaalakassin.. lähdin sen kanssa ulos.. mietin vielä siellä että pitäisikö sittenkin kavuta portaat takaisin kotiin.. No klo 04 päätin soittaa taksin. Oikein mukava nuori naiskuski sattui. :) Nahkapenkin suojaksi viritin pyyhkeen tosin siihen ei lorahtanut mitään kiitos siteen.. Sairaalaan päivystyssisäänkäynnin kautta ja henkilötunnuksen kertomisen jälkeen kohti synnytysosastoa. Siellä kätilö otti vastaan, antoi sairaalavaatteet ja -kengät, pisti syke- ja supistuskäyrälle. Kipeää teki ja supistukset tuli edelleen tasaisen tiheästi. Käyrillä paikoillaan makaaminen oli varsin tuskaista. Kipulääkkeeksi sain lihakseen pistettynä Oxanestia. Siitä sain pienen kivan "kännin" ja olo oli hetken siedettävämpi. Torkahdin pienesti keinutuoliin. Noin puolen tunnin päästä se ilo kuitenkin loppui.. Välillä oli huoli vauvasta kun liikkeitä ei oikein tuntunut. Siis sitten kun minut otettiin piuhoista irti. Kerran kätilö kävi antamassa mielenrauhaa eli kuunneltiin sykkeet kannettavalla pikkudopplerilla.

Olin siis aamuun noin klo 8 asti yksin "hommissa". Ilmoitin siskoilleni lapsiveden menosta silloin klo 23 maissa mutta sanoin ettei tarvitse hötkyillä. Toinen siskoistani tuli sairaalaan aamulla. Niillä main vaihtui puikkoihin toinen kätilö. Taisin olla jotain 4 cm auki tuossa vaiheessa. Käyrättiin taas ja tällä kertaa sain istua keinutuolissa mikä teki olosta hieman helpomman. Alettiin valmistella synnytyssaliin siirtymistä. Niin siis tuohon asti olin sellaisessa ns. välihuoneessa. Tässä vaiheessa kätilö kyseli kivunlievitystoiveista. Kysyi kiinnostaisiko esim. amme. Halusin kokeilla sitä. Kai minä siellä jokusen minuutin olin (kuva alla). :D Mutta ei siis juurikaan vaikutusta kivunlievityksen kannalta. 

Altaassa aamulla 4.8.

Ammeen jälkeen varsinaiseen synnytyssaliin. Seuraavaksi kokeiltiin kohdunkaulakanavan puudutetta. Synnytyslääkäri kävi sen tökkäämässä. Ei juurikaan apua.. ilokaasua peliin.. Kätilö kertoi että olisihan se epiduraalikin jos haluan sitä harkita. Siinä vaiheessa totesin että kyllä joo, sitä nyt sitten. No piruvie se jouduttiin laittamaan kahdesti ennenkuin tehosi! :D En oikein tajua mikä siinä mätti.. No toisen kerran jälkeen maailma muuttui totaalisesti! OOOOH. Huilia. Kohdunsuun avautuminen eteni varsin vauhdilla 9,5 senttiin mutta sitten stoppasi. Reunoja jäi tuntumaan ja ponnistuksen tunnetta ei alkanut ilmaantua. Jossain vaiheessa synnytyslääkäri tuli kuitenkin tarkastamaan tilanteen ja sanoi ettei reunoja tunnu, tukka kylläkin kohta ja saa ponnistaa. :D Tässä vaiheessa oli muuten sitten jo seuraava kätilö, iltavuorolainen.. Niin ja taisi tuossa aamuvuoron aikaan miun lämpökin vähän kohota ja siksi aloitettiin antibiootti suoraan suoneen + Panadolia suun kautta. Vähän alkoi huolettamaan että mitähän nyt..

Ponnistusvaihe 1 tunti 44 minuuttia

Ponnistus aloitettiin ns. passiivisesti eli kyljellään ja suunnaten peräaukon suuntaan, ns. ähkäisten. Niinkuin olisi iiiiso kakka tulossa. :D Ja tässä vaiheessa vaihtui taas kätilö edellisen sairastumisen takia (?). Pitkän aikaa ähkäilin tyyppiä synnytyskanavassa alaspäin, hiljakseen eteni muttei huimasti. Jossain vaiheessa siirryttiin puoli-istuvaan asentoon ja paikalle ilmaantui synnytyslääkärikin (eri kuin aiemmin, sama kuin käydessäni yksityisellä ultrissa rv 8 ja rv 27 :D). Paven sykekäyrässä oli siis laskuja supistusten aikana. Synnytyslääkärin ja kätilön tsemppaamana (jalat heidän lonkkiaan vasten) aloin sitten ponnistamaan onnettoman lyhyisiin supistuksiini! Vaikka niitä oksitosiinitipalla tehostettiinkin.. Yhteen supistukseen mahtui siis vain yksi kunnollinen ponnistus, toisen aikaan supistus jo loppui.. Tämän takia aikaa kului ja kului.. ja supistusten välissä saattoi tulla oudon pitkiä taukojakin. Lisäksi lantionpohja oli sen verran timmi että siitä tuli ponnistukseen sitkeää vastusta, vauva ei siis edennyt alaspäin niin vauhdikkaasti kuin yleensä. Ponnistusvaiheen pitkittyessä lääkäri päätyi siihen että imukuppi otetaan avuksi. Synnytyksen ehkäpä epämieluisin tunne oli se kiristys joka alapäässä oli ihan viimeisessä vaiheessa. Lopulta Paavo syntyi maailmaan ma 4.8. klo 18.44. HUH! 

Jälkeisvaihe 16 minuuttia

Heti kun Paavo oli masusta ulkona kätilöt alkoivat kuulostelemaan että hengityksessä oli jotain poikkevaa eli haukkuvaa ääntä. Pienen hetken Pave ehti olla vatsani päällä mutta siitä hän lähti virvoitteluhuoneeseen lastenlääkärin tarkastettavaksi. Sieltä hän palasi hetkeksi takaisin mutta läksi sitten lasten teho-osastolle tarkkailtavaksi. 

Istukka tuli ihan helposti ulos ja kokonaisena. Imukupista huolimatta ei leikattu epparia eikä tullut juurikaan repeämiä. Siis yksi tosi pieni emättimeen, sinne kaksi tikkiä. 

Synnytysvuodeosastolle

Vähitellen ruokaa naamaan, suihkuun ja sitten pääsin lasten teholle hetkeksi. Paven tilanne siellä hyvä mutta jäi yöksi seurantaan. Minä lähdin synnytysvuodeosastolle. Olo ilman vauvaa oli hieman tyhjä...

..kerron toisessa postauksessa enemmän seuraavista päivistä ja ajasta nyt kotona. Mutta todettakoon että nyt ollaan lopulta kotona ja tyyppi nukkua hojottaa Vaavisängyssään. :)

Loppuun vielä kuva parin päivän takaa. :) <3

Äidin Rakas <3

Paavo syntyi ma 4.8.! (rv 39+2)

Vihdoin keksin miten saan postattua kännykän kautta! :D Mutta joo siis täällä sitä ollaan pikkuisen Paven kanssa synnytysvuodeosastolla. Varsinainen synnytyskertomuspostaus myöhemmin,  mutta siis lapsivedet meni su 3.8. klo 23 ja vauva syntyi ma 4.8. klo 18.44. Lopulta imukupilla avustettuna.  Haukkovan sisäänhengityksen takia Pave oli ensimmäisen yön lasten teho-osastolla tarkkailussa. Kuullostaa dramaattisemmalta mitä todellisuudessa on. Huomenna tarkoitus kotiutua jos kaikki ok! :)

Tässäpä pikaisesti!