Vähitellen ulos kaapista (rv 16+2)

Viime torstain neuvolan jälkeen olen siis tehnyt jo muutamia uusia "ulostuloja". ;) Perjantaina kerroin mm. esimiehelleni. Hän ei ollut osannut arvata YHTÄÄN. :D Kyllähän se tilanne jännitti ja useiden portaiden jälkeen vielä huohotin ihan hirveästi kertoessani. Olin siis varannut hänelle pikaisen tapaamisen ajan "hankeasioissa". No liittyihän se uutinen tietty niihinkin. ;) Esimies suhtautui tosi hyvin, taisi heti toisessa lauseessa "Vai niin" tms. (en muista tarkasti) jälkeen onnittella. Hyvinkin nopeasti alkoi kelaamaan järjestelyjä, esim. ilmoitti että sijainen ilman muuta otetaan ja kenen määräaikaisuutta jatketaan jne. Eli häkellyksestä huolimatta alkoi jo paletti rakentua. Itsestäni se tuntui ehkä oudommalta, tässä sitä puhutaan siitä että syksyllä en ole töissä vaan kotona "Paavon" kanssa. Oho. :D Alkoi vasta nyt hieman enemmän todentua. Samana päivänä jo aiemmin olin kertonut yhdelle lähimmistä kollegoistani (myös mies). Taannoin etelän seminaarissa parikin MIESTÄ oli kysynyt häneltä että onkohan tämä kollegasi nyt raskaana. Kertoi siis tämän mutta sanoi samalla ettei ollut itse osannut asiaa noin ajatella. Kaikista parasta on että kaikki ihmiset töistä ja ystäväpiiristä ovat olleet todella onnellisia puolestani. <3 Jäätävimmät kommentit siis tulleet edelleen jäätävyysjärjestyksessä 1) lapsen isältä, 2) omalta äidiltäni ja 3) omalta isältäni. :D

..noista tulikin mieleeni että kaikki 3 edellä mainittuahan ovat nyt siis jo päästelleet suustaan fiksumpia juttuja. Heti alkuun jo äiti ja isä, viimeisimmäksi lapsen isä. Vaikka en juurikaan kehtaa täällä avautua keskinäisistä asioistamme niin sanotaanko että vihdoinkin tavatessamme hän ihasteli, silitteli ja jopa suukotteli masuani. MUTTA silti puhuu tyyliin "minä tiedän että sinä pärjäät upeasti lapsen kanssa". Eli ulkoistaa itseään ihan täysin. Joo mutta sanotaanko näin että pihalla on edelleen kuin lumiukko vaikka jotain järkeentymistä onkin tapahtunut. Sain sentään omalta osaltani käytyä hänelle läpi neuvolasta annettua Voimavaramittari-lomaketta. Tökkäsin sen myös hänelle mukaan palautuskuoren kanssa ja pyysin täyttämään omalta osaltaan. Ensin vähän kritisoi kaiken maailman lappuja mutta sitten kun minulle tuli itku niin suostui ottamaan. "Isän esitietolomake" -liparetta en edes yrittänyt tarjota. No näillä mennään mitä on kun ei enempäänkään juuri nyt pysty. Kyllähän se kirpaisee katsella neuvolasta annettua lirpaketta, jonka kannessa on isomasuinen äiti ja hänen takanaan kädet vatsan ympärille laitettuna isä. Siitä se varhainen vuorovaikutus ja ehjä lapsen elämä lähtee... No toki hänhän teki juuri tuota lauantaina, mutta eipä se taida ihan ideaalitasolle yltää. Nämä monet läpyskät on siis tehty omassa työorganisaatiossani opiskelijoiden opinnäytetyönä. Voisinkin vinkata että joku voisi tehdä yksin odottajalle ja esim. sateenkaariperheille omat versiot. Jos kaupungin neuvolat ne suostuisivat käyttöön ottamaan. No ehkäpä minulla saattaisi ollakin asiaan jopa sananvaltaa. ;) 

Ihan niinku joku kohoaisi tuolla. Tällä kertaa molemminpuolisesti. :D

Mahan mytkyämiset ovat olleet ennallaan. Isänsä läsnäollessa ja sen jälkeen hytkyili ihan urakalla. Syystä että.. Taitaa mennä pilvihötteröiden puolelle jotkut ajatukset. :D Tänään makailin keskellä päivää reilun tunnin ripsihuoltopedillä ja pientä liikettä tunsin silloinkin jossain vaiheessa. Lisäksi nyt päivällä istuessa välipalan jälkeen olin tuntevinani myös.. :)

Tosi kiva että ilmoittelee itsestään! <3 Voin vain kuvitella mikä paniikki iskee taas jos joku päivä ei tunnukaan mitään. Mutta hei nainen, äläpä ressaa taas etukäteen. :D

Huomenna menen järjestöpuolen harrastuksissani pitämään alustusta lapsi- ja perhepolitiikasta. On se tämäkin jännää kasvua.. Ennen sitä puhui täysin "ulkopuolelta" asiantuntijana, nyt vähitellen alkaa olla omiakin kokemuksia.

No mutta, ens kertaan!

Neuvola(syke)kuulumisia (rv 15+5)

Huiiiih, tänään se sitten oli, jo hartaasti odotettu 2. neuvolakäynti ja sykkeen kuunteleminen. Aika oli onneksi tosiaan jo klo 8.00 joten ei tarvinnut puolta työpäivää panikoida. Jo neuvolan pihaan kävellessäni huomasin ikkunasta että terveydenhoitajan huoneessa on tuttu terveydenhoitajaopiskelija. No niimpä tietysti!! Tämänhän osasi jo arvata. Olin paikalla jo noin 10 min ennen aikaani, joten ehdin odotellessa miettiä mitä mieltä olen. Ensimmäinen ajatus oli että en halua opiskelijan olevan mukana kovasta jännityksestäni, isätilanteesta jne johtuen. Lopulta kuitenkin olin sitä mieltä että en minä halua siltä todella mukavalta ja näppärältä opiskelijalta tätä asiakastilannetta kieltää. Opiskelija on siis ollut ohjauksessani noin vuosi sitten, hän osallistui harjoittelussaan kehittämishankkeemme toimintaan. 

Sykettä lähdettiin kuuntelemaan heti alkuun koska ensimmäinen kommenttini "Mitä kuuluu? Onko jotain heti mielen päällä?" -kysymyksiin oli että jännittää kuuluuko mitään. Ensin terveydenhoitaja kokeili kohdun aluetta ja sanoi heti että hyvin tuntuu, myöhemmin tuli puheeksi että korkein kohta on noin pari sormea navan alapuolella. Eli niinkuin pitääkin. Itse olin tunnustellut ihan samalla tavalla eli jossain määrin ainakin voin luottaa myös omiin näppeihini. ;) Tämän jälkeen terveydenhoitaja pisti geelit mahalle ja tökkäsi dopplerin ihoon niin aivan muutaman sekunnin kuuluessa alkoi jo tumpsutusta kuulua. :) HUH! HUH! Tämän jälkeen puikkoihin tarttui opiskelija ja th lähti katsomaan miun pissanäytettä (joka oli ok). Dopplerin anturi muuttui heti eri kohtaan ja mielestäni siellä kuului lähinnä muuta viuhkintaa ja kauempaa tulevaa sykettä. Kun minulle jäi hieman epävarma olo niin terveydenhoitaja sanoi että ilmanmuuta kuunnellaan lisää ja hän oikein käytti aikaa siihen että löysi selkeän sykkeen. :) Tahti oli noin 150. <3 Eli oikein hyvä. Ja jos huoli iskee niin aina voi soittaa ja pyytää päästä dopplerin alle käväisemään. :)

Paino oli noussut 1. neuvolakäynniltä 1,5 kg ja olen tosi tyytyväinen ettei enempää. Kokoa alkaa kuitenkin olla niinkuin kuvasta näkyy:

Missä ne miun varpaat on? (huomioi kuvakulma korostaa)

Verenpaine oli oikein hyvä - ihme kyllä ollut molemmilla kerroilla vaikka on taipumusta ns. valkotakkiverenpaineeseen. Hemoglobiinia ei uusien ohjeiden mukaan mitata kuin tarvittaessa ja minullahan oli 1. käynnillä 143 eli superhyvä. Mammamonivitamiinissahan on hieman rautaa ja kysyin voisiko siitä olla näillä lukemilla haittaa mutta ei kuulema. Lisäksi sain erinäisiä labratuloksia: ei HIViä, kuppaa eikä hepatiittia. Veriryhmä on A+. Ennenhän en tätä ollutkaan tiennyt, jännää. :) Trisomiaseulassakin normaalit arvot. Kysyin mahan "möykkyilystä" mutten maininnut muljahduksista tms. koska sydänäänien kuuntelun jälkeen th sanoi heti että vielä menee useampia viikkoja liikkeiden tuntemiseen.. Möykkyily kuitenkin kuulemma voi hyvinkin liittyä vauvan liikkumiseen eli siihen kun vaihtaa kohdussa paikkaa. Eli eikös se sitten ole vähä niinkuin liikkeiden tuntemista..? :D Ja kuulema yleistä että on toispuoleista.

Kysyin influenssarokotteesta ja arvoin vielä hetken otanko vai en mutta päädyin ottamaan ja sain piikin samointein. Sekin siis nyt hoidossa. Kaikki tämä tällainen fyysisen puolen juttuhan meni oikein hyvin, mutta blanketti- ja keskusteluosiossa huomasin, ettei terkkari ollenkaan muistanut isätilannettani. "Voitte katsoa tätä miehesi kanssa.", "Kyllähän se parisuhde on todella tärkeää vauvan kannalta." jne. Sain jokusen lomakkeen täytettäväksi "kotona" ja toiveen että jos ensi kerralla tultaisiin molemmat. Yritin siinä sitten hienovaraisesti vinkata että eipä mahda isä tulla ja tuskin täyttää lomakettakaan. En kehdannut/jaksanut puhua asiasta enempää... Olisi ehkä pitänyt. Tyynesti kuuntelin ja taittelin mukaan parisuhdetta koskevat lipuskat jne. Miten vuonna 2014 tämä homma on edelleen näin parisuhdekeskeistä??? Toki munasolu+siittiö => vauva... mutta!! Ehkäpä palaan tähän blankettiasiaan vielä uudessa bloggauksessa.

Huomenna on se hetki kun pitäisi kertoa asiasta esimiehelleni. Hui. Jännittää. :D Huippuihana esimies ja oikeastikin MIES (siksiköhän se ei ole vielä mitään tajunnut..... :D) joten siinä mielessä ei pitäisi jänskäillä. Mutta sen jälkeen voi olla tämän masulin kanssa jo vähän vapaammin. Eli trikoota kehiin ja muutakin kuin mustaa kuten tämänkin päivän kuvasta jo näkyy. :)

Rakenneultra on siis viiden viikon päästä 27.3. ja 3. neuvolakäynti 7 viikon päästä eli 10.4. Toivottavasti tässä välissä ei tule asiaa noihin paikkoihin! :) Vain omaohjaajani kanssa sopivien jumppien ja lihaskuntoliikkeiden tarkastelua ja höpönöpöPaavoFiilistelyä. :)

Kokemustiedosta (rv 15+3)

Ajattelin kirjoittaa hieman kokemustiedosta. "Kokemustieto on hyvin perusteltu tosi uskomus, johon sisältyy omakohtaista kokemusta niistä objektiivisista asioiden tiloista, joihin tieto kohdistuu. Esimerkiksi, henkilöllä, joka on tehnyt puusepän töitä, on kokemustietoa puusepän tehtävistä. Henkilöllä, joka on opiskellut puusepän töitä kirjallisuudesta, on tietoa puusepän töistä, mutta ei kokemustietoa niistä." 

Olen pelannut tämän käsitteen kanssa työssäni nyt noin kahden vuoden ajan ja sinä aikana olen päässyt yhä syvemmälle sen merkitykseen. Nyt raskausaikana kuitenkin olen hoksannut että jos jokin asia elämässä on juuri kokemuksellisuutta ja kokemustietoa täynnä, niin se on RASKAUS. :D Fiksua tai ei, luen oikeastaan päivittäin erilaisia keskustelupalstoja ja blogeja. Yleensä yksi aamurutiinini hyvän aamupalan ja päivän lehtien rinnalla on kunkin raskausviikon+päivän googlaaminen. Näitä keskusteluja ja blogeja lukiessani olen huomannut kuinka paljon omakohtaisuutta ja tunnetta kaikkeen raskautta koskevaan liittyy.

Minäkin olen terveydenhoitajana perehtynyt erityisesti opiskeluaikoina raskauden normaaliin kulkuun, seurantaan ja komplikaatioihinkin. Tietoa lisää tuskaa niinkuin usein sanotaan. Joskus olisi parempi ettei tietäisi + ettei ainakaan harrastaisi liiallista googlausta kaikkien kolotusten ja kivistysten yhteydessä. Ja vaikka tietäisi, että joo, tällaiset asiat kuuluu normaaliin raskauteen niin omalla kohdalla ne pyrkii vääntämään epänormaaliksi. :D Ei mitään järkeä siis!

Keskustelupalstoilta olen bongannut erityisesti kädenvääntöä onko ne asiat niin vai näin ja mikä voi olla todellista ja mikä vain kuvitelmaa. Omassa raskaudessani on nyt menossa ajankohtaiset hetket sikiön liikkeisiin liittyen. Kyllä, vaikuttaa siltä että itsekin olen sellaisia jo tuntenut, mutta "oppikirjathan" sanovat että ensimmäisessä raskaudessa liikkeitä alkaa tuntea vasta joskus lähempänä 20 raskausviikkoa. Ja jos istukka on etuseinämässä niin silloin liikkeitä ei ainakaan herkästi tunne. Mutta keskustelupalstoilla löytyy hyvinkin yksilöllisiä kokemuksia. Osa muista kirjoittajista lyttää ne heti ja tyyli voi olla suorastaan törkeä. Hei haloo etkö voi ilmaista asiaa nätimmin?  Joskus tuntuu että palstoilla on puhtaasti häirikköjäkin. Muistan että eräs eikovinkaanhyvätuttuni, miespuolinen, harrasti ihan omana hupinaan juuri näillä palstoilla kirjoittelua. Tässä parin vuoden aikana tähän kokemustietoon syventyessäni olen kuitenkin oppinut entistäkin paremmin arvostamaan ihmisen omaa kokemusta omaan elämäänsä ja arkeensa liittyvissä asioissa. Jos kokemus vaikuttaa täysin epärealistiselta niin toki voi puhua miten asiat pääasiallisesti yleensä menee mutta senkin voi tehdä kohteliaasti. Eikös? :)

Niin siis oma mahan möykkyily ja muljahtelu ei todellakaan ole vähentynyt, PÄINVASTOIN. Eilen työpäivän jälkeen köllähdin ihan vain suosiolla sohvalle ärsyttävän päänsäryn takia. Ehdin makailla selälläni ehkä noin 5 minuuttia kun mylläkkä taas alkoi. Selkeää kiristymistä ja pingottumista ja mahanahan kohoamista ja muljahduksia. Alkuunhan näitä sattui vain lähinnä aamuyöllä/aamusta, nyt pitkin päivää jos sattuu pötkälleen rauhoittumaan. Toki eilenkin tuntui että mahassa kiertää jonkin verran ilmaa mutta tällaisena pieru/mahavaivaspesialistiana uskon erottavani mikä on mitäkin. :D Ja varsinkin kun muljahteluja tuntuu ihan silloinkin kun maha/suolisto on rauhallisena. Myllinkiä jatkui koko illan ja yöllä jopa niin että välillä valvoskelin ja mietin onko tämä enää ihan normaalia. :D Ja tänään ensimmäisen kerran EHKÄ tunsin pientä mytkyilyä myös aamupalaa syödessäni ja töihin fillaroidessani eli istuma-asennossa. Mahdollisesti myös töissä. Mutta en osaa varmaksi sanoa. Tietenkään. :D Mutta silloin ei ainakaan ollut minkääatason pierutuntemuksia! Pieru vs. Paavo - mistä näitä tietää???!! :D En tiedä miten paljon odottajan koko vaikuttaa asiaan mutta olen siis 159cm pitkä ja lähtöpaino ennen raskautta noin 58kg. Ja varmasti aina on ollut hieman löllöä mutta esim. alavatsalihakset ovat käsittääkseni aika timmit. ;) Ne pinnalliset nimenomaan. Reenattu on. ;)

Ja tässäpä eka "julkinen" mahakuva. Otettu aamulla eli mukana ei ole iltaturvotusta.

"Eihän miulla ole edes mahaa..", "Näkyykö se muka jo?" :D

Tunteiden ailahtelua ja mahan möykky (rv 15+0)

Olen juuri palaamassa Etelä-Suomen reissulta, joka piti sisällään työjuttuja ja sukulointia. Reissu meni hyvin, matkatavaroiden kantaminen ei kuitenkaan ollut mitään herkkua. :/ Onneksi mitään vaivoja ei ilmennyt. Yksittäiset ihmiset kuitenkin jo bongasivat muuttuneen ulkomuodon (vaikka itse edelleen olen vahvasti sitä mieltä ettei näy missään). Esitysten pitäminen oli varsin hengästyttävää ja jo noin 20 min puheen pälpättämisen aikana hikeä tuntui pukkaavaan kohtuullisesti. Ei siis ole kroppa ihan entisensä! Ei haittaa, hyvä että raskaus alkaa konkretisoitua pääkoppaankin päin. :) Toki mahakin alkaa kasvaa ja siksipä kävinkin tänään ennen junaan nousua ostamassa parit mammalegginsit, yhdet farkut ja pari paitaa ns. normaaliosastolta. Mahassa on alkanut muutenkin tapahtua outoja... nyt jo noin viikon ajan erityisesti öisin mahalla alkaa tuntua kova möykky, joka vaihtaa paikkaakin. Paikoin tunnen myös muljahduksia. Niin ja tuohon "möykkyilyyn" liittyy kiristävä tunne, muttei siis minkäänlaista kipua. Hassuinta on mahan toispuoleisuus eli yleensä möykky on itsestäni katsottuna vasemmalla. Tässä eräänä hotelliaamuna napattu kuva:

Erityisesti möykky muljahteli kun join tiistai-iltana pitkästä aikaa kolajuomaa.. Ensimmäisinä öinä mietin että onko suolet jotenkin mutkalla. Googaailin asiaa, kohtalotovereritakin ilmeisesti on ja heillä myökky ei ole ollut Hra Kakka tmv. Hurjimmillaan tuntuu kuin mahanahkan alle olisi pingoitettu puolikas tennispallo. Lievempänä tuntuu muuta maha-aluetta kovempi alue. Viime päivinä möykky on ilmaantunut myös päivällä seläillään makoillessa, ainakin jos on hetken saman puolen kyljellä. Kun olen tästä ystäville tai siskoille kertonut niin ilmeet ovat olleet aika epäuskoisia. MUTTA hyvä työystäväni oli kokenut aivan samaa aikoinaan lapsiaan odottaessaan. Ja hänen kuvaamansa tuntemukset olivat aivan samoja. Ehkä en olekkaan täysin hullu?

Tämä on siis tällä kertaa vähemmän ammatilaisen silmin katsomiseen liittyvä blogiteksti mutta menköön sellainenkin johonkin väliin! Siskon luona sain siis tsekkailla hänen jemmaamiaan vauvatarvikkeita ja lopputuloshan on se, ettei juuri mitään tarvitse hankkia. Pitää vain saada tavarat kuskailtua jossain välissä muakuntaan. En kuitenkaan ollut mikään intopinkeänä hypistelijä, realisimi (pessimismi?) pukkaa tasaisesti pintaan. "Vielä on näin alussa.." jne. Samasta syystä en ole vielä kertonut esimiehelle tai muutenkaan laajemmin. Tulevalla viikolla on neuvola (rv 15+5) joten haluaisin odottaa vielä sinne että kuuluuhan sydänäänet jne (jos möykky onkin liikkuva superkestokakka tai sambasuoli..). Tänään fiiliksiä onnistui myös laskemaan lapsen isä. Oli sovittu että nähtäisiin tänään illalla ja keskusteltaisiin asioista. No, yllätys yllätys hän perui tapaamisemme. Kai se syy oli ihan pätevä mutta minusta asiassa paistoi läpi vältteleminen ja pakoilu. Vaikka itse hän tapaamista ehdotti. Meni sitten jo shoppailureissulla vähän itkeskellessä ja tässä junassa. Miten ihminen joka väittää edelleen rakastavansa minua voi toimia näin..? Mitä rakkautta tämä tällainen on? Se ihminen saa minut niin vihaiseksi ja niiiiin surulliseksi. Tekisi mieli haistattaa lopullisesti paskat koko ukolle. Mutta kilttiminätunnollinenkunnollinen aina vain yrittää olla sopuisa ja joustaa ja antaa aikaa jne jne jne. Missä tulee raja vastaan? Pitäisi opetella ajattelemaan vain Paavoa ja itseäni. Hän huolehtikoon itse itsestään ja omista ongelmistaan.

Mutta kyllä sieltä siskon kätköistä jotain mukaan tarttui:

Myssy ja tossut omilta vauva-ajoiltani! <3 Nämä hienot cowboy-tossut olen saanut kummitädiltäni, joka toi ne Yhdysvalloista (vaihto-oppilasreissultaan..?). :)

Sekä fyysisesti että myös henkisesti melko rankka viikko takana. Toisaalta mahan möykkyilyt ja ihmisten onnittelut ja kommentit "hehkusta" ovat tuntuneet hyvältä. Ensi viikolla sitten taas työhommia kotimaisemissa ja odotettu neuvola. Onneksi se on heti aamulla klo 8 ettei tarvitse koko päivää panikoida. Toivottavasti jumpsutukset löytyy ja äiteelläkin on arvot kohdallaan. ..ai niin sitä olen tässä ammattinäkökulman osalta miettinyt että olisinkohan itse terveydenhoitajana kysynyt vastaavassa tilanteessa olevalta odottajalta haluaako hän esim. käydä useammin ihan juttusilla tmv. Toki neuvolatätin silmissä olen varmaan harvinaisen järkevä ja tasapainoinen odottaja isätilanteesta riippumatta. Voi olla ettei olisi edes resursseja noihin lisäkäynteihin... Mutta.. Ehkä koen että extrajuttutuokio ei olisi ollut ainakaan turha. Ystävät ja siskot ovat ihana tuki, mutta kuitenkin hieman eri asia. No, näillä mennään mitä on! "En minä kuule voi sinulle lisäkäynneiksi muuttua. Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri jos kaikki haluaisi lisäkäyntejä." :D Hyvää Putous-iltaa ja hitokseen hymiöitä! :) :) :) :)

Puhelintunteja, labrakokeita ja selkävaivoja (rv 13+6)

Yllättäen ja pyytämättä "pääsin" taas soittelemaan äitiysneuvolan terveydenhoitajalle. Rv 13+1 tein kotona lihaskuntoliikkeitä eli kyykkyä ja keskivartalon harjoilutuksia (lähinnä kylkiä). Tämän jälkeen pissalla käydessäni huomasin että pyyhkiessä paperiin tuli rusehtavaa valkovuotoa, ehkäpä voisi sanoa että beigeä. Tottakai PANIIIIIIKKKI ja pelko siitä että lisääntyy ja muuttaa muotoa huonompaan suuntaan. Ultrahan oli rv 12+4, mutta tokkopa sieltä asti olisi pientä vuotoa jemmaan jäänyt..? Tosin silloinhan pyöriteltiin moneen kertaan sisältä ja päältä ja sisältä ja päältä. Istukkani on kohdun etuseinämässä, joten jossain keskustelupalstoilla surffatessani olen bongannut että sellaisestakin voisi EHKÄ johtua. Tai sitten limakalvot ovat vain niin herkkänä. Tai. Tai. 

No eniveis soitin neuvolaan heti seuraavana arkipäivänä eli rv 13+2 ja sain labralähetteen emätinnäytteen tutkimiseksi. Olin flunssassa kotona joten pääsin lähtemään labraan samantien. Kun vuoroni tuli, lähetettä ei näkynytkään..!! Oikein ystävällinen näytteenottaja (nyt ei sattunut enää sama kuin kahdella aiemmalla kerralla ;) ) sanoi että odotetaan hetki, voi olla ettei ole vielä päivittynyt heidän järjestelmäänsä. Jos lähetettä ei kohta näy niin hän soittaa neuvolaan. No niinhän siinä oli käynyt että terveydenhoitaja ei ollut muistanut laittaa lähetettä. Soittaessani neuvolaan päättelin taustaäänistä että terveydenhoitaja oli kävelemässä jostakin eli kiiruhti työpisteelleen jostain muualta puhelintunnin alussa. Ymmärrettävää että noin oli käynyt. Toki hän kyllä oli puhelun loppupuolella jo koneella. Ehkä tämä kuvaa mielestäni vain todella hyvin sitä hässäkkää ja kiirettä mikä värittää terveydenhoitajien arkea. Lieneekö ehtinyt syödä missään välissä?

Näytteenottoon siis päästiin etenemään ja muutempa se sujui totutusti molempien osapuolten kannalta eli kintut levälleen ja silleen. :D Mutta yllättävää olikin että tikulla tonkaisu teki yllättävän KI-PE-ÄÄ. :/ Edes PAPA-näytteen harjan pyörittely ei ole tuntunut yhtä epämukavalta. Eli herkkyyttä limakalvoilla. BTW beige vuotohan oli jo loppunut tuohon mennessä eikä myöskään ärtynyt näytteenoton jälkeen. Pissaaminen kuitenkin kirveli aika lailla seuraavan vrk:n ajan mutta onneksi loppui. 

Tulosten kyseleminen tuli ajankohtaiseksi rv 13+4. Odotin kuumeisesti puhelintuntia koska tarkoituksena oli kysyä samalla kyljen alueen krampeista, joita oli ilmennyt parina edellisenä päivänä työpäivän päätteeksi kotiin kävellessä (ihan jos parin sadan metrin matkalla). TERVEYDENHOITAJA KOULUTUKSESSA. Seuraavan kerran tavoitettavissa seuraavana päivänä, kiireellisessä tilanteessa voi ottaa yhteyden suoraan äitiyspoliklinikalle. Siis koulutuksethan ovat sallittua ja jopa suotavia, mutta näin asiakkaana ja huolestuneena maailma tuntui murtuvan. Entä jos jotain sattuu? Jyllääkö paha tulehdus jonka hoito pitäisi aloittaa VÄLITTÖMÄSTI?? Hysteeristä, tiedän. Yritin väijyä sähköisestä omahoitojärjestelmästä näkyisikö siellä jotain (olisiko th jo kuitenkin kuitannut tulokset).. Koiran p*skat. Yhtä tyhjän kanssa koko järjestelmä. En ymmärrä miksi siellä ei näy muuta kuin varatut ajat ja ikivanhat labratulokset. Pitääpä kysyä asiasta neuvolassa..

Nooooh seuraavaankin päivään selvittiin ja puhelintunnilla odottelin 5 min yli että jos th olisi taas on the road. Hetipä pääsin läpi (aina olen päässyt!!), ei tulehdusta eli emätinnäytteen viljelyn tulos normaali. Kylkikramppeja ei nähnyt vaarallisena, kuulema kävelemään kannattaa lähteä varovaisesti jo nyt vaikka kohtu onkin vielä varsin pieni.

Loppuun vielä asiaa tutuista selkävaivoista, jotka kenties saavat uusia muotoja näin raskauden aikana.. Jo tuossa heti ultran jälkeen rv 12+5 parin päivän aikana oli kovaa lonkkasärkyä, joka säteili myös reisiin. Tämä helpotti hetkeksi, mutta nyt rv 13+6 kipua on taas jopa kipumittarin tasoa 5-7 vastaavasti ja hieman erilaisena kuin ennen. Oma veikkaukseni on SI-nivelperäinen oirehdinta, joka on siis tuttua jo viime syksyltä. Olen jo ollut s-postitse yhteyksissä "omaan" fysioterapeuttiini. Varailen hänelle aikaa ja sitä ennen kirjailen hieman ylös oireitani. .. ja siskoni oli jo ostanut työkaveriltaan käytetyn tukivyön. :D

Huomenna sitten onkin jo rv 14+0, ohjelmassa Me&I -kutsut (kirjoitinko oikein?) ystävän luona. 15. raskausviikkoa värittävät työmatka Helsinkiin = monta kiireistä päivää. Toivottavasti vointi säilyy hyvänä eikä yllättäviä oireita ilmaannu. :)

"Miulle tulee vauva" - pohdintaa raskausajan materiaaleista (rv 13+1)

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä jaossa olivat Vau.fi:n Vauvan odotus äidille/isälle -kirjanen ja Liberon Raskaana: Raskaus, synnytys ja uusi perhe -kirjanen. Jälkimmäisen olin poiminut mukaani viime helmikuussa terveydenhoitajapäiviltä, joten mukaani otin vain ensimmäisen. Terveydenhoitajani toki painotti, että "näitä mainoskirjasiahan ei saisi jakaa" ja että virallinen opas on THL:n "Meille tulee vauva", joka on luettavissa netistä. Tässä tekstissä pohdin hieman näitä materiaaleja. :)

THL:n opas alkaa varsin mukavasti ja erilaiset perheet huomioiden. Äitiyteen ja isyyteen valmistautumiseen liittyvässä osiossa käsitellään hieman myös yksin odottavia: "Yksin lasta odottava voi lisäksi pohtia, riittääkö yksin lapselle ja miten selviää yksin arjesta lapsen kanssa." Omassa raskaudessani on tällä hetkellä sellainen tilanne, että lapsen isä miettii rooliaan. Pohdinta on vaihdellut täydellisestä "eristäytymisestä" aina suht "normaaliin" osallistumiseen asti. On tilanne mikä tahansa, en kuitenkaan koe olevin kovinkaan yksin. Minulla on mahtava perhe (siskot tiesivät jo aivan alkumetreillä, vanhemmilleni kerroin eilen rv 13+0, siskon miehet mukana matkassa), ihania ystäviä, loistava työyhteisö jne jne. Koen että tilanteeni on poikkeuksellisen hyvä. Minulla on yhteensä 5 tätitettävää, nuorin on 1-vuotias, eli lähes kaikki tarvittavat vauvatarvikkeet ovat jo olemassa. <3 Yksin odottavan äidin tuen tarvetta käsitellään oppaassa sivulla 23. Kaikenkaikkiaan tästä "virallisesta" oppaasta jää ihan hyvä maku. Lähtökohtaisesti liputan näiden ei-mainosmateriaalien puolesta. Luotan siihen, että oppaan sisältö perustuu näyttöön eli tutkimustietoon ja todettuihin hyviin käytäntöihin. Sen verran tutkijan ja opettajan ammattitauti kuitenkin vaivaa, että loppuun olisin kaivannut listausta käytetyistä lähteistä. ;)

Vau.fi:n kirjanen sisältää erilliset osiot äidille ja isälle. Heti kirjasen alussa huomaa että nyt ovat markkinavoimat mukana. :D "Ilmaisia lahjoja" jne. Kirjasella on kansainvälinen pohja (missä?), mutta mukana mainitaan olevan myös suomalaista toimitusneuvostoa HUS:sta. Tämä kirjanen kieltämättä on juuri se, jota pidän sohvan kupeessa ja josta luen raskausviikoittaisia juttuja. Kirjasessa vuorottelevat viikkokuvaukset, mainokset, teema-artikkelit, mainokset, runot, mainokset. Sivuilta 104-105 löytyy teema-artikkeli "Odotatko yksin?". Väliotsikoita: Synnytys, Yksin vauvan kanssa, Suhde isään ja Tukia yksinhuoltajalle. Hauskaa luettavaa löytyy sivulta 168, jossa käsitellään synnytyssairaalaan mukaan otettavia vaatteita ja välineitä. :D Tämä lista HIEMAN poikkeaa THL:n oppaan vastaavasta (s. 37). Erityisesti: kirjepaperia ja -kuoria, kirjoitusvälineet, postimerkkejä. Myös tohvelit ja aamutakki sekä juotavat ja hedelmät taitavat täällä meillä tulla ihan "firman" puolesta. TOKI jokainen voi varmasti tehdä oloaan kotoisemmaksi omilla jutuilla, mutta toivottavasti tätä listaa ei lueta ihan kirjaimellisesti. :D

Liberon Raskaana -kirjanen päräyttää heti kättelyssä: "Teistä on tulossa vanhempia - lämpimät onnittelut!". Kiitos kiitos ja joo näinhän se on.  Siis toki lapsi syntyy naisen ja miehen yhteistyönä, tarvitaan sekä munasolu että siittiö. Koko maailmanhistorian aikana on kuitenkin ollut tilanteita, että kaikki lapset eivät synny "tutun" tarinan seurauksena. Aina on ollut salattuja esim. piikojen raskauksia, yllätysvauvoja parisuhteisiin, toivottuja lapsia, joiden ensimerkit ovat kuitenkin johtaneet eroon, itsellisiä naisia, samaa sukupuolta olevia odottajia jne. No niin ja sitten itse kirjasen ihmeellisyyksiin. :D Sivu 27, asiaa raskausviikosta 6: "Ulkosynnyttimesi (kohdunsuu ja emätin) ovat muuttuneet sinisiksi". Käsittääkseni ulkosynnyttimiin kuuluvat kuitenkin häpykukkula, pienet ja isot häpyhuulet, häpykieli, emättimen aukko jne. :D Ja kai nyt sentään sinertäviksi ja sekin lienee yksilöllistä. ;) Ja varmasti kaikkia muutakin löytyy kun lukee lisää.. Yksin odottamista ei taideta käsitellä muualla kuin sivulla 130. Niin ja tässä kirjasessa mainokset luonnollisestikin rajoittuvat Libero-tuotteisiin. ;) 

ELI. Kriittinen kannattaa olla. Tietoa löytyy joka puolelta pilvin pimein: osa perustuu näyttöön, osa vahvoihin kokemuksiin, osa "mutuun". Kansainvälisissä materiaaleissa, erityisesti kaupallisissa, löytyy myös huonosti käännettyä tekstiä ja sen myötä suoranaisia virheitä. Mutta siis näillä eväillä kohti uutta työviikkoa JA siis nyt mennä rallatellaan jo raskauden TOISTA kolmannesta. :) Hurjaa!