Ensimmäinen varsinainen kirjoitus on saanut odottaa hetkeään, aika on mennyt nt-ultraa panikoidessa! Onko "Paavo" enää elossa, miltä tilanne muuten näyttää jne. Noh, se on onnellisesti käyty ja todettu että kaikki on hyvin. :) Nyt sitten itse asiaan..
Ensimmäinen yhteydenotto neuvolaan (rv 5+2) ja kysely vuodoista (rv 6+2)
Olin tehnyt ensimmäisen raskaustestin itsenäisyyspäivänä 6.12. (rv 4+6) sinivalkoisella testillä ja kaksi varmistustestiä seuraavana maanantaina eli 9.12. (rv 5+2). Soitin samana päivänä neuvolaan. Olin jo ennakkoon yhteystietoja etsiessäni bongannut että terveydenhoitaja on pienesti ennestään tuttu. Olin aikoinaan terveydenhoitajaopintojeni loppuvaiheessa harjoittelussa samassa rakennuksessa lastenneuvolan puolella. Lisäksi muistelin että ystäväni oli ollut harjoittelussa juuri tällä terveydenhoitajalla ja kehunut häntä todella ihanaksi terkkatätiksi. :) Erityisen positiivisena mieleeni jäi kysymys "Onko vauvan isä teidän elämässä mukana?" tmv. Ei oletuksia mistään, kympin arvoinen suoritus minusta. Kun vastasin että sitä tässä vähän juuri neuvotellaan, hän oli todella ymmärtäväinen, sanoi että voin ottaa jonkin muun tukihenkilön mukaan ensikäynnille jos haluan jne. Juuri näin tämän pitikin mennä!
Viikkoa myöhemmin soitin uudelleen neuvolaan, koska muutamaa päivää aikaisemmin (rv 6+0 alk.) paperiin tuli pyyhkiessä hieman verensekaista vuotoa. Sain lähetteen labrakokeille. Puhelinkohtaaminen taas kerran juuri niinkuin pitikin.
Laboratoriokokeita (rv 6+2 ja rv 10+4)
Pienen vuodon takia otettiin emätinnäytteet ja virtsanäytteitä kahdella tyylillä. Näytteenottaja oli oikein mukava iäkkäämpi nainen, joka kyllä osasi tehdä oloni mukavaksi - vaikka hieman säätikin välineiden kanssa. Yllätyksekseni sama henkilö sattui ottamaan myös alkuraskauden verinäytteet noin kuukautta myöhemmin! Itselle tästä tuli mukava olo. :) ..niin ja labrakokeissa siis todettiin kuuria vaativa tulehdus eli 10 päivää Flagyl Comppia alapäähän.
Varhaisraskauden ultraäänitutkimus omaan piikkiin (rv 8+2)
Päätin jo plussatessani että nyt on erinomainen hetki käyttää siskoiltani 30-vuotislahjaksi saamaani yksityisen lääkäriaseman lahjakortti (oli tarkoitettu vähän muuhun mutta siskojeni mukaan taisi olla kohtaloa ja tarkoitettu juuri tähän!). Muutenkin koin, etten halua odottaa raskausviikolle 12 asti tietoa siitä, onko kohdussani todella elämää. Ultra-aika oli vasta klo 16 iltapäivällä ja hermot olivat todella riekaleina odotellessa. Olin bongannut jo aikaa varatessani, että lääkäri on entinen BodyCombat -ohjaajani ajalta, jolloin asuin toisella paikkakunnalla. :D Hän oli siinä tehtävässä aika tiukka mimmi - kuuluu lajiin - joten mietin minkähänlainen on lääkärinä. Lopputulos: Aivan huippu! Todella ystävällinen ja mukava. Hermoja raastava jännitys loppui heti alkuunsa kun hän totesi aivan kärkeen että sielläpä se sydän sykkii ja onnea. Vuotojen takia hän tsekkasi myös kohdunsuun ja -kaulan tilanteen erityisen tarkasti. Tiputtelun syyksi hän epäili kohdunsuun päällä olevaa istukkaa, joka tulisi liikkumaan vähitellen etuseinämään. Tutkimuksen jälkeen, tekstiä odotellessa kysyin että olet tainnut ohjata BodyCombattia. :) Vastasi että kyllä vain ja jotenkin näytät tutulta, jumppailijaodottajia tulee joskus tunnistettua. Sain mukaani kuvat "Paavo Lapasesta" ja tekstit joissa mm. merkintä "Hyvä alkuraskaus". Niin ja tässä vaiheessa viikot liikkuivat yhden päivän eteenpäin (päivitetty merkintä tässä blogissa alusta alkaen).
Ensimmäinen käynti äitiysneuvolassa (rv 8+3)
Koin oloni turvalliseksi, rennoksi ja rauhalliseksi. Keskustelumme olivat mukavia, myös lapsen isään liittyen. Terveydenhoitajani mainitsi että onneksi raskaus kestää niin pitkään ja on aikaa ajatella. Kokemus näkyi ja kuului (nuorempia/kokemattomampia terkkareita väheksymättä, persoonastakin nämä on kiinni). Ihana ihminen. <3 Sain lippulaput verikokeisiin, tietoa perhevalmennuksista, ruokarajoitteista JA - oooh - ihkaoman äitiyskortin! Ja kuoret nalleineen jne. Huippua. :)
Perhevalmennus: Suuhygienistin ohjaus (rv 10+4)
Joo tämä oli sitten se ensimmäinen einiinhyväkokemus. Olin saanut aika- ja paikkatiedot omalta terveydenhoitajalta ja hän oli myös ilmoittanut minut mukaan kyseiselle kerralle. Paikalla oli 6 hyvin erilaista pariskuntaa + meikä! :D Häiritsevintä ohjauksessa oli erikoiset toteamukset esim. siitä, että oman keskenmenokokemuksena perusteella suuhygienisti veti syy-seuraussuhteita ientulehduksen ja keskenmenojen välille. Toki suun terveys on tärkeää, mutta tällaisesta en ole ennen kuullut enkä tälle saanut vahvistusta myöhemminkään. Veikkaisin että kanssasisaret - samoin kuin minä itse - laittoivat hammashoitolan ajanvarauksen linjat kuumiksi heti seuraavana aamuna. Lopussa suuhygienisti puhui myös siitä miten "se on hyvä että synnytyksen jälkeen siellä kotona on edes yksi täysijärkinen" eli isä kun äiti on niin pihalla. :D Ööö, entäs minulla? Hullu äiti ja "isätön" vauva? Ja lisäksi veisteli vielä siitä kuinka ihanaa se on "kun te isät olette ihan onnesta sekaisin". Tässä omat ammatilliset korvat heräsivät sen takia, ettei isä tai äitikään aina välttämättä koe tuollaista tunnetta lapsen synnyttyä tai odotusaikana. Tuleeko henkilölle mielikuva siitä, että PITÄISI olla sekaisin onnesta. Olenko huono vanhempi jos en ole? Hyväntahtoisia heittoja, mutta mielestäni vaaralliset vedet. Toki en tiedä kiinnittikö noihin kukaan muu huomiota. :D
Ajanvaraus hammashoitolaan (rv 10+5) ja hammaslääkärin tarkastus (rv 10+6)
Nyt tapahtui törkeitä! :D Hyvässä mielessä. Ystävällinen - jonkun mielestä suorastaan kriminaali - ajanvarausihminen laittoi minut jonon ohi ja sain hammaslääkäriajan seuraavaksi aamuksi. Miksi? Jono on niin pitkä että ehtisin synnyttää ennen kuin pääsisin tarkastukseen JA siksi ettei minulle ole tehty perusteellista tarkastusta kunnallisella puolella vuosikausiin. YTHS:llä käynnistäkin jo yli 2 vuotta. Kiitos kapinallinen! ;) Mutta hys hys, ei saanut kertoa kenellekään. ;) Hammaslääkäri oli tosi nuori, virolainen nainen ja avustaja suomalainen mutta hänkin itseäni nuorempi. Taustalla soi trendikanava. Jännää!! Erilainen hammaslääkärikokemus. :D Suussa kaikki aika hyvin, poistettiin hieman hammaskiveä. Tosin jotain hammaslääkäri sohaisi työskennellessään, koska seuraavana aamuna löysin suun limakalvoilta kipeän kohdan. No, onneksi sekin parani nopeasti.
Kampaaja (rv 11+2)
Tähän ammattikuntaan en itse kuulu, mutta halusin nostaa vakiokampaajani T:n tähän mukaan. Soitin hänelle aiemmin ja kysyin voiko hiuksia värjätä raskausaikana eli onko hänen käyttämissään aineissa jotain varottavaa. Mitään poikkeavaa ei ole todettu, mutta oma päätös toki. Päätin mennä tutun kaavan mukaan ja istahdin mieskampaajani tuoliin 31-vuotisssyntymäpäivänäni. :) Hän hyvin hillitysti - niinkuin aina - varmisti että laitetaanko nyt entiseen tapaan vai.... Myös onnitteli ja kyseli myös myöhemmin meinaanko reissata vielä "ennen elokuuta". Näin kätevästi hämyisesti kommunikoitiin. :) Tein siis v. 2013 4 ulkomaan matkaa joten siksi tällaisia kyselyjä.
Jalkahoito (rv 12+3)
Ultrajännityksen hillitsemiseksi kävin Luxus Jalkahoidossa siskoilta saamallani lahjakortilla (joulu- ja synttärilahja). Olen käynyt tässä paikassa ennenkin, mutta alkuun vielä varmistettiin mahdolliset muutokset terveystilassa. Raskaus on kuulema huomioitava asia, koska voi myöhemmin vaikuttaa istuma-asentoon/asentojen vaihdon tarpeeseen sekä alusta alkaen jalkojen hierontaan. Esim. nyt ei hierottu voimakkaasti ja jalkahoitaja vältteli akupisteitä. En kysynyt miksi, mutta jotain "hallaa" siitä kuulema voisi olla.
Huh huh NT-ultra :D (rv 12+4)
Vihdoin koitti SE keskiviikko. Varhaisultran jälkeen olin jo ehtinyt panikoimaan moneen kertaan että onkohan vauvalla kaikki hyvin. Ultra oli klo 14.30 ja alkupäivän osasin olla kuitenkin yllättävän rauhallinen (3 edellistä päivää kaikkea muuta = hysteerinen). Olin paikalla jo hyvissä ajoin joten pääsin sisään jo heti klo 14 jälkeen. Kätilö oli kasvoilta tuttu äitiyspoliklinikalla suorittamani harjoittelun myötä. Turvallinen olo taas kerran. :) Ja onneksi heti alkuun taas kuului että "siellä sykkii" ja näin kuvan yläviistoon viritetyltä kuvaruudulta. Ensin kätilö esitteli "Paavoa": pää, selkäranka, munuaiset, aivot, raajat jne. Niskaturvotuksen mittaus tuotti hieman enemmän päänvaivaa, koska tyyppi istua "röhnötti" kohduseinämää vasten. Kätilö ultrasi myös vatsan päältä saadakseen eri näkymää. Alussa Paavo oli siis viuhtonut ja heilutellut käsiä jne mutta jostain syystä päätti ruveta relaamaan kesken kaiken. Välillä kävelin huoneessa, otin pari juoksuaskelta, siirryttiin taas emättimen puolelle ja taas vatsan päälle ja lopulta osittain kyljellään ollessani tyyppi alkoi taas pyörimään ja niskaturvotuslukemat saatiin = 1,3mm eli aivan normaali. Aikaa meni mutta toisaalta saimpahan ihmetellä pientä ihmettä hieman pidemään. :) Kätilö oli ihana ja rauhallinen, huumoriakin löytyi kun nauroimme Paavon itsepäisyyttä.
 |
| Paavo relaa. :D |
Rakenneultra on 27.3., neuvola 20.2. eli vajaa kk niin päästään taas "kontaktiin". :)
