Raskauden uusi aika (rv 20+6)

Jokunen sananen rakenneultran jälkihöyryissä. En tiedä missä vaiheessa hypetys loppuu tms. mutta nyt on aika hyvä ja rauhallinen olo! <3 Eilinen ultra tietysti on isossa roolissa, samoin se että tumpsautteluja tuntuu. Eilen myös julkistin asian facebookissa. Jossain vaiheessa ajattelin etten laita sinne mitään, mutta sitten tuntui että haluan jakaa tämän ihmeellisen asia vähän laajemmin tutuille ympäri Suomen. Ihania onnitteluja on sadellut, jymy-yllätyshän tämä tuntuu monelle olevan, mutta aitoa iloa asiasta on selkeästi havaittavissa. Postauksesta tykkää tällä hetkellä 236 henkilöä. :D Ja jos jotain ikävää joskus sattuu niin se on sitten asia erikseen, sitä en halunnut nyt murehtia. :)

Paavon jalkapohjat ja siellä seassa luikertelee myös napanuora.

Vaikka vauvan isän suhteen on todella todella ns. sylettävä fiilis, niin päädyin silti laittamaan hänelle eilen viestin siitä, että ultrassa kaikki ok ja sukupuolikin selvisi. Ja että kerron lisää jos haluaa. Alkuun kyllä laitoin, että on ollut niin paha mieli asioista etten ole ollut ollenkaan varma pystynkö ottamaan enää ollenkaan kontaktia. Vastauksessaan hän totesi että olipa hyviä uutisia ja että on rankkaa ja että voitaisiinko nähdä. Ja edelleen "pöpösestä", että onko sen suhteen asiat kunnossa. Voi ********* se oli KEUHKOVERITULPPAepäily eikä mikään pöppiäinen. Voi tsiiiiisssssuuuuuuussss. Ja kuulema oli saanut postitse jonkun kirjeen ja oli pelännyt sen avaamista koska oli ajatellut minun ilmoittavan jotain "lopullista". Ehkä tästä nyt lukijatkin ymmärtää miten LUKOSSA olevan ihmisen kanssa tässä on yrittänyt tahkota. Vastasin että en tiedä uskallanko tavata, että jos tunteet nousee pintaan, ikävä jne., mutten kuitenkaan saa mitään enempää. Miksi kiduttaa itseään. Ja sitten kerroin yhden asian mistä olen erityisen loukkaantunut. Katsotaan kuuluuko vähään aikaan mitään. Mutta siis olo on itsevarmempi ja parempi sen perheneuvojakäynnin jälkeen. Ja tukea löytyy ympäriltä. Ei ole mitään hätää. :)

..Aurinko paistaa ja töissäkin on kivaa (niinkuin yleensä aina). :) Aamulla kävin salilla, illalla kokous ja viikonloppu menee toisella paikkakunnalla yhden koulutuksen järjestämistehtävissä. Näillä mennään! :)

Iltamaha rv 20+5. Poikamaha. :D

Rakenneultrakuulumisia (rv 20+5)

HUHHHUHUUUHHUHHHUH! Rakenneultra onnellisesti ohi! :) Aika äitiyspoliklinikalla oli siis klo 7.15, mutta olin paikalla jo vaille seitsemältä. Sisään tutkimushuoneeseen pääsin jo heti seitsemän jälkeen. Ultraaja oli sama kätilö kuin nt-ultrassa, jee. :) Eli iäkkäämpi, todella mukava nainen. Aluksi hän kyseli vointia yleisesti, mainitsin päivystyksessä tehdystä reissusta ja hän vielä tsekkasi sieltä lääkärin tekstin. Sitten eikun vaan mahaa paljaaksi ja pötkälleen...

Heti alkuun kätilö kysyi haluanko tietää sukupuolen, jos hän sen näkee. "Kyllä sen saa kertoa.." Vaatimattomasti. :D Ensimmäinen helpotus oli toki se että vauvan sydän sykki! <3 Vauva on kohdussa peppu alaspäin ja pää navasta yläviistoon vasemmalla (eli ei ihmekkään että mahassa on jo kokoa??). Syke kuulosti myös hyvältä ja rytmikkäältä, taajuus noin 140, niinkuin on ollut neuvolan dopplerilla kuunnellessakin. Pään muoto ok, aivokammiot ok, huulen-nenän alue ok, selkäranka ok, raajat ok, vatsalaukku ok, virtsarakko ok, munuaiset ok. :) Suhteessa pisin aika meni aortan ym. suurten suonien tarkasteluun, koska vauvan asento oli siihen hieman huono. Lopulta kaikki kuitenkin ok. Ja se sydän nelilokeroinen ja toimi niinkuin pitääkin. Istukka tasaisesti etuseinämässä ja noin 2cm kohdunsuulta. Kuulema nousee siitä vielä ylöspäin joten sekään ei aiheuta jatkotsekkauksia. Lapsivettä normaali määrä. Napanuoraakin riittävästi eli ei ole "tiukalla". Vauvan koko vastasi täsmälleen viikkoja eli senkin puolesta kaikki ok. Paino olikohan noin 370g, en tarkalleen muista. 

...ja jo tutkimuksen keskivaiheillahan kätilö totesi että "pojan vehkeet" näkyy. <3 Paavo on siis todellakin PAAVO. <3

Paavon profiili. Äiskän pusuhuulet? :D

:)))) Eli alusta asti ollut tunne pojasta oli oikea! Kätilö ei siis mitenkään edes lievennellyt toteamustaan vaan vaikutti täysin varmalta. :D Isällenihän tämä on varmasti huikea asia, koska Paavohan tulee samaan minun sukunimeni. Ja sen kautta on tsäänssi että sukunimi jatkuu myös uuden sukupolven yli. :) Minullahan on siis vain siskoja ja kaikki tätittäväni ovat isiensä sukunimillä. Toki Paavohan saattaa sitten aikana ottaa oman puolisonsa sukunimen tmv. :D No tämä nyt on vähän höpsöttelyä.. :)

Eli jos kaikkis sujuu mallikkaasti, niin sairaalan raskaus/synnytyspaikkoihin seuraavan kerran sitten SYNNYTTÄMÄÄN. Hurjaa! :) Eli toivotaan näin. :) Seuraava neuvola 10.4. eli kahden viikon päästä. :) Hyvä, hyvä fiilis. :)

Rakenneultraa odotellessa - lue: panikoidessa!!! (rv 20+2)

Hiphei ja yli puolen välin ollaan menossa! Lauantailta eli rv 20+0 heti alkuun pari masukuvaa:

Paljaana heti aamusta.

Jumppavermeissä ennen aamun salitreeniä.

Joo eli onhan tuossa jo kokoa. :D Paikoin jopa ärsyttää esim. töissä kun porukka hämmästelee että ompas siulla jo iso maha. Tai että "tyttö tulee, minäkin olin tyttöä odottaessa lopussa ihan kamala tankki".. Joo kiitos. Kiitos. Salilla vaaka näytti 66,1kg eli se näyttää aina noin 1kg vähemmän kuin neuvolan vaaka. Lähtöpaino neuvolassa rv 8+3 oli 61 kg. Eli noin 6kg tullut lisää painoa. Miusta tuntuu hurjan isolta tuo määrä, siskoni mielestä pieneltä tai vähintäänkin kohtuulliselta. Viime viikkoina painonnousu on ollut jotenkin hurjaa. Pitäisi varmaan katsoa vieläkin tarkemmin syömisiään. Noin 2 v sitten laihdutin noin 68 kilosta 53 kiloon ja olin tosi tiukka syömisissäni. Silloin toki pystyi treenaamaankin täysillä. Jotenkin tässä kai elää pienessä hämmennyksen tilassa muuttuvan kehon kanssa. Suurin huoli on siis raskausdiabetes, siksi haluaisin pitää painonkin kurissa. Hurjalta kuullostaa joidenkin odottajien blogipostaukset jossa kertovat syöneensä esim. 6 villevallatonjätskitikkua putkeen. KUUSI?? Joo kyllä miullakin tekee nykyään mieli suklaavanukasta kermavaahdolla, mutta kohtuudessa olen pitänyt eli sinnitellyt himoni kanssa useita päiviä. :D No neuvolassa sitten "tuomio" 10.4. tuon painon suhteen. Niin paljon stressaan kaikkea muutakin joten toivottavasti osaisin olla tuosta panikoimatta..

Rakenneultra on siis torstaina eli rv 20+5. Jännittää jännittää. Vaikka kätilön mukaan rakenteita näkyi tosi hyvin jo nt-ultrassa 12+4 niin silti huolettaa että entäs jos jokin on pahasti pielestä. Taas olen erehtynyt lukemaan keskustelupalstoja ja tyyliin "kamalaa kun ei ollut enää mahaa mitä silitellä" jne. AAAAAAAAA. Miten sellaisesta surusta voi nousta..? :/ Ei tietenkään pitäisi miettiä ja ressata ennalta mutta sellainen olen aina ollut. Edellisessä ultrassa siis näkyi jo hyvin kaikki raajat ja pitkinä ne ainakin omaan silmään hujotti jo silloin. Kätilö kertoi myös että tuossa aivot, munuaiset, sydämenkin rakennetta näkyy jo kivasti ja selkäranka nätisti. Tältä pohjalta siis voisi ajatella etteivät raajat olisi tippuneet pois, aivot hävinneet, munuaiset kadonneet jne. Toki kehityksessä voi tapahtua muutoksia. Ja entäs vatsanalue, sehän on vielä täysi mysteeri. Entäs tyypin kasvu kokonaisvaltaisesti. No maha kasvaa, paino nousee, kohdunpohja nousee, liikkeet tuntuu jne että kyllä siellä vissiin jotain tapahtuu. :D Voi ei tämä on nyt jollekkin onnellisen auvoisalle odottajalle kamala pelottelupostaus mutta hey, näitä miettii. Ei parane pistää päätä puskaan kuin pupu. :D 

Jos kaikki on ok niin toki aion kysäistä että onko Paavo Paavo vai kenties sittenkin Vuokko. :D Mutta se on sitten se ihan toissijainen asia. Nyt sitten pitäisi käpristellä töissä 3 päivää ja yrittää survoa ajatuksia muualle. Tänään ohjelmassa myös ripsihuolto, ke-aamuna kampaaja. Joten jospa sitä näillä selviäisi muutaman päivän jännäyksen. :)

Hengenahdistuksen selvittelyä, käynti perheneuvojalle jne. (rv 19+3)

Onpa vierähtänyt tovi kirjoittamisessa! No kuitenkin. Viimeksi siis kirjoittelin lievän hengenahdistuksen selvittelystä neuvolassa ja lapsen isään liittyvästä stressistä. Kävin neuvolalääkärillä noin viikko sitten (rv 18+4). Ahdistustuntemuksia tai pikemminkin sitä ns. hapennälkää oli ajoittain muttei enää niin selkeästi. Päätin kuitenkin käyttää varatun ajan. 

Lääkäri oli todella nuori nainen, varmastikin itseäni nuorempi. Ja mikäpäs ihme se enää onkaan, eihän tässä itsekään enää 2-kymppinen ole. ;) Hän oli kuulema katsonut papereitani jo edellisenä päivänä ja teki niiden perusteella tutkimuksia lähinnä keukoveritulpan mahdollisuutta selvittääkseen. Eli kuunteli sydämen ja keuhkot, katsoi onko jaloissa turvotusta jne jne. Kurkkasi myös pikaisesti ultralla näkyykö Paavon syke. Sielläpä se näkyi ja tyyppi liikkui, lääkäri epäili että oli aamujumppa menossa. :) Itse en tosin mitään liikettä tuntenut joten kaikki heilumiset jäävät edelleen huomaamatta. Lisäksi sairaanhoitaja otti sydänfilmin sekä tarkasti happisaturaation ja tulehdusarvon ja mittasi verenpaineen. Hän myös silmämääräisesti arvioi hengitykseni tiheyttä ja sanoi sen olevan varsin rauhallinen eli hengityskertoja per mitattava aika oli niukalti. Em. tutkimuksissa ei kuitenkaan poikkevaa löytynyt. Näiden tsekkausten jälkeen menin taas lääkärin luo. Mitään poikkevaa ei siinäkään vaiheessa tullut esille. Sukutaustassani on kuitenkin sydän- ja verisuonitautia lisääviä riskitekijöitä + pulssi oli hieman korkea + se välillä nousi itsestään + uloshengityksen lopussa oli pieni poikkeavuus + raskaus lisää tiettyjä terveydellisiä riskejä JOTEN yöunensa turvatakseen lääkäri päätti lähettää minut sairaalalle päivystykseen sisätautilääkärin tsekattavaksi.

Päivystyksessä sairaanhoitaja katsoi vielä verenpaineen, happisaturaation ja lämmön. Ei poikkevaa. Hieman myöhemmin labran näytteenottaja tuli ottamaan lääkärin määräämiä kokeita (perusjuttuja, sen minkä tarroista vakoilin, olisin toki voinut kysyä). Lääkäri kertoi minulle laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan mahdollisuudesta ja siitä, että raskaus lisää näiden riskiä joten siksi tutkitaan nyt tarkasti. Varmin keuhkoveritulpan poisssulkumenetelmä on kuvantaminen, jossa on kyllä säteilyriski vauvaa ajatellen. Tähän ei mielellään mentäisi mutta tarvittaessa kyllä. Lisätutkimuksena hän kuitenkin lähetti minut alaraajojen ultraäänitutkimukseen, jolla katsotaan näkyykö tukosten paikkoja. Lääkärin omissa stetoskooppitutkimuksissa (sydän ja keuhkot) ei löytynyt poikkevaa. Hän myös kuvaili että ulkoisesti yleistilani ei viittaa vakavaan hengenahdistukseen. Ja eihän sellaista missään vaiheessa siis ollut ollutkaan.. 

Alaraajojen uä-tutkimuksessa hoitaja ja lisäksi vielä radiologi tsekkasivat kinttujani. Pieni symmetrinen poikkeama löytyi aivan polvitaipeiden yläpuolelta molemmin puolin. Ei kuitenkaan siis tukos, mutta suonen ns. kiinnipainaminen ei onnistunut (tutkimus perustuu tuohon, pitäisi painautua kiinni) aivan normaalisti. Tämä on kuulemma yleistä raskauden loppuvaiheessa ja jo ylempää asti. 

Lopulta 5 tunnin selvittelyjen jälkeen päivystyksen lääkäri tuli odotusaulaan ilmoittamaan että tutkimuksissa ei löytynyt akuutisti huolestuttavaa (hän oli myös konsultoinut kollegaa) joten voisin lähteä kotiin. Mikäli olo huononisi niin sitten herkästi takaisin päivystykseen. Seuraavana päivänä soitin vielä neuvolaan ja varmistin oliko lääkärin kirjauksissa ohjetta jatkoseurannasta tms loppuraskauden aikana. Ei ollut. Joten normaalisti jatketaan.

Kokemuksia reissusta: Kaikki päivän aikana kohtaamani hoitajat ja lääkärit olivat erittäin ystävällisiä ja ottivat tilani vakavasti. Se tuntuu hyvältä. Itse olin koko ajan melko rauhallisin mielin, mutta siinä vaiheessa kun väläyteltiin vauvalle mahdollisesti hieman vaarallisen tutkimusmenetelmän mahdollisuutta, alkoi hieman ahdistus hiipiä mieleen ja kehoon. Onneksi tähän ei kuitenkaan tarvinnut päätyä. Toki selvittämättä jättäminenkin olisi voinut olla vaaraksi vauvalle ja minulle, joten ei olisi ollut helppo tilanne. Erityisen positiivisena hetkenä jäi mieleen se, kun päivystyksen lääkäri - keski-ikäinen nainen - tuli kertomaan että voin lähteä kotiin. Hän tuli luokseni ja kyykistyi vierelleni ja siten tavallaan laskeutui itse jopa minua alemmas (istuin tuolilla). Todella pieni teko, mutta jotenkin jäi vahvasti mieleen. Tavallaan hän ei ollut auktoriteettiasemassa ja minun yläpuolellani vaan jotenkin elellään asettui olemaan minua, asiakasta varten. En tiedä saako tästä kukaan kiinni mutta joo. :) Pitäisi melkein lähettää palautetta mutta enpä muista nimeä. Toki osaisivat varmasti yhdistää oikeaan henkilöön aikatietojen perusteella. Muistelen että olikohan hoitajakoulussakin jotenkin esillä nämä tällaiset eleet ja toimet kohtaamistilanteissa, ehkä. Mutta harvoin niitä tulee vastaan. :)

Tähän väliin masukuvia:

"Alien-kohtaus" rv 19+1 aamulla

Mahan köllykkä rv 19+1 aamulla

Eilen (rv 19+2) kävin perheneuvojan juttusilla. Aikaa oli varattu tunti, mutta se meni hieman yli.. No joo. :D Oli sellainen herttainen täti joka kyseli paljon tyylillä "Mitä sinä itse ajattelet..", "Miltä sinusta itsestäsi tuntuu.." No näinhän se juuri meneekin. Kerroin sitten ns. koko stoorin minun ja lapsen isän kuviosta. Mitään salaamatta jne. Perheneuvoja totesi, että on kyllä haastava tilanne. Hullulta tuntui kun moni asia liittyi juuri lapsen isän elämään, hänen siellä olisi syytä ollut olla. Käynnistä summa summarumina se että joo tilanne on hankala, lapsen isä ei selvästikään kykene tekemään ratkaisuja kovinkaan helposti (lue: ei ollenkaan..) joten minun on ne tehtävä ja hän sitten reagoi niihin ja mahdollisesti toimii. Tai pysyy samassa jumituksessaan kuin tähänkin asti. Eli käynniltä tuli lähinnä vahvistusta omille jo muotoutuneille ajatuksille. Seuraava aika on 7.4. Siihen mennessä pitäisi varmastikin yrittää jutella lapsen isän kanssa... Juuri nyt on sellainen EVVVK-olo. Ja siksi en ole hänelle päin mitään viestittänytkään. Hetki kerrallan...

Mutta tällaisia kohtaamisia 19. ja 20. raskausviikolla. :)

Lievää hengenahdistusta (rv 17+3)

Kävin eilen ylimääräisellä neuvolakäynnillä lievän hengenahdistuksen takia. Vaikeaa oloa oli ollut jo viikonlopun ajan ja maanantaina eli eilen töissä huomasin sen erityisen selvästi. "Hapennälkä" tuntuu siis myös levossa. Hemoglobiinia ei viimeksi neuvolassa mitattu. Nyt mitattiin ja se oli komeat 144. Eli ei häikkää siellä. Verenpainekin ok, samoin kohdunpohjan korkeus ja Paavon syke. <3 Sain labralähetteet ja kävin nyt aamulla verikokeilla (kilpirauhasarvot, tulehdusarvot ja pieni verenkuva). Varmuuden vuoksi varattiin jo myös lääkäriaika ensi viikolle (12.3.). Minulla on todettu vuosia sitten vaaraton sydämen lisälyönti, nyt ei ole tuntunut sellaisia "muljahduksia" kuin siihen liittyy, mutta jotain extratykytyksiä kylläkin. Kuumeetonta räkätautiahan oli jokunen viikko sitten, influenssarokotteen sain neuvolassa 20.2. 

Ja kysyihän se neuvolantäti myös että onko stressiä. AI ONKO???? Lapsen isän kanssa tilanne on nyt sellainen, että hän loukkaantui minulle niin pahasti, etten ole kuullut hänestä mitään viikkoon. Ja viimeinen yhteydenotto sisälsi vain syytöksiä. "Teit väärin. --- Älä sinä järjestele asioitani!!!" Neuvolassa kehoitti edelleen antamaan aikaa, ei ainakaan katkaisemaan välejä. Mutta enpä tiedä. Minä olen ainoa joka tietää tämän casen kokonaan ja oikeasti välien katkaisu olisi paikallaan. Hänellä on ollut aikaa miettiä osallistumistaan rv 5+3 alkaen eli nyt päivälleen 12 viikkoa. Neuvolasta suositteli harkitsemaan käyntiä Perheasiain neuvottelukeskuksessa. Joko kaksin tai yksin. No kirveelläkäänhän lapsen isää ei sinne saa joten varasin ajan itselleni ja se on 17.3. eli noin kahden viikon päästä. Kysyivät siellä myös että tarvitsisinko kriisiapua, mutta siihen en nähnyt akuuttia tarvetta. Tosin tämä aamu on ollut taas jotenkin tosi vaikea... Viikonloppuna lueskelin Eve Mannun kirjaa "Musta tulee perhe". Oli varsin herättelevä, paikoin myös ahdistava. Kirjassa on myös oma luku Isästä. Lueskelin myös Liikunnallisen äidin käsikirjaa. Liikunta-asioihin liittyen kokeilin viime viikolla uutta jumppaa, ChiBallia! Oli hyvä kokemus.

Pahin hengenahdistushan muuten helpotti eilen illalla, samalla loppui koko päivän tuntuneet pienet "pistokset" vasemmalla alavatsalla lähellä nivusaluetta. Olisikohan voinut olla niin, että nämä kaksi asiaa jotenkin liittyivä tosiinsa, hmmm... Kudokset kireällä tms..? Koska ihan viime aikoina olen saanut lisää kokoakin..

No mutta en ainakaan vielä peru lääkäriaikaa, ei se hengenahdistus ole kokonaan poissa. Toki osittain kuuluu raskauteen. Labratuloksia tulee vissiin jo huomenna. Nyt vaan pitäisi osata rentoutua ja olla stressaamatta. Paavo on tärkein. <3 Mutta siis: Ylimääräisellä neuvolakäynnillä kyllä hoitui kaikki oikein mallikkaasti. :)