Synnytyskertomus 4.8.2014

Sunnuntaina 3.8. (rv 39+1) klo 23 maissa höpöttelin Masu-Paavolle tutut iltajutustelut, käänsin kylkeä, kuului jonkinlainen "naps"-ääni ja housut kastuivat. Siitäpä se lähti sitten etenemään! :D Miun SYNNYTYS! Ei siis mennyt viikon tai kaksi yli lasketun eikä edes laskettuun (9.8.) asti. Paavo ihana rakas kulta syntyi ma 4.8. klo 18.44 eli mitäs siinä välissä ehtikään tapahtua...

Avautumisvaihe 16 tuntia 59 minuuttia

Kun nousin sitten sängystä ylös ei ollut hetkeäkään epäselvää etteikö kyseessä olisi lapsivesi. Matkalla vessaan vettä vain lorisi ja lorisi. Jo siteen pöksyihin saaminen oli aikamoinen urakka.. Soitin siinä sitten heti kun ensihäkellykseltä selvisin - synnytysosastolle ohjeistuksen saamiseksi. Koska supistuksia ei tuolloin ollut, pyydettiin tulemaan äitiyspoliklinikalle seuraavana aamuna klo 8. "Yritä nukkua.." jne. No, puolen yön maissa viimeistään supistuksia tuli jo muutaman minuutin välein, tosin olivat kestoltaan todella lyhyitä. Soitin noin klo 01 uudestaan synnärille. Sanoi että harvoin ensisynnyttäjä kuitenkaan on riittävän "kypsä" joten kehoitti odottelemaan kotona. "Ota Panadolia 1g, kokeile suihkua..." Otin kipulääkettä, yritin torkahtaa, istuin pallolla.. tiskasin.. tarkistin sairaalakassin.. lähdin sen kanssa ulos.. mietin vielä siellä että pitäisikö sittenkin kavuta portaat takaisin kotiin.. No klo 04 päätin soittaa taksin. Oikein mukava nuori naiskuski sattui. :) Nahkapenkin suojaksi viritin pyyhkeen tosin siihen ei lorahtanut mitään kiitos siteen.. Sairaalaan päivystyssisäänkäynnin kautta ja henkilötunnuksen kertomisen jälkeen kohti synnytysosastoa. Siellä kätilö otti vastaan, antoi sairaalavaatteet ja -kengät, pisti syke- ja supistuskäyrälle. Kipeää teki ja supistukset tuli edelleen tasaisen tiheästi. Käyrillä paikoillaan makaaminen oli varsin tuskaista. Kipulääkkeeksi sain lihakseen pistettynä Oxanestia. Siitä sain pienen kivan "kännin" ja olo oli hetken siedettävämpi. Torkahdin pienesti keinutuoliin. Noin puolen tunnin päästä se ilo kuitenkin loppui.. Välillä oli huoli vauvasta kun liikkeitä ei oikein tuntunut. Siis sitten kun minut otettiin piuhoista irti. Kerran kätilö kävi antamassa mielenrauhaa eli kuunneltiin sykkeet kannettavalla pikkudopplerilla.

Olin siis aamuun noin klo 8 asti yksin "hommissa". Ilmoitin siskoilleni lapsiveden menosta silloin klo 23 maissa mutta sanoin ettei tarvitse hötkyillä. Toinen siskoistani tuli sairaalaan aamulla. Niillä main vaihtui puikkoihin toinen kätilö. Taisin olla jotain 4 cm auki tuossa vaiheessa. Käyrättiin taas ja tällä kertaa sain istua keinutuolissa mikä teki olosta hieman helpomman. Alettiin valmistella synnytyssaliin siirtymistä. Niin siis tuohon asti olin sellaisessa ns. välihuoneessa. Tässä vaiheessa kätilö kyseli kivunlievitystoiveista. Kysyi kiinnostaisiko esim. amme. Halusin kokeilla sitä. Kai minä siellä jokusen minuutin olin (kuva alla). :D Mutta ei siis juurikaan vaikutusta kivunlievityksen kannalta. 

Altaassa aamulla 4.8.

Ammeen jälkeen varsinaiseen synnytyssaliin. Seuraavaksi kokeiltiin kohdunkaulakanavan puudutetta. Synnytyslääkäri kävi sen tökkäämässä. Ei juurikaan apua.. ilokaasua peliin.. Kätilö kertoi että olisihan se epiduraalikin jos haluan sitä harkita. Siinä vaiheessa totesin että kyllä joo, sitä nyt sitten. No piruvie se jouduttiin laittamaan kahdesti ennenkuin tehosi! :D En oikein tajua mikä siinä mätti.. No toisen kerran jälkeen maailma muuttui totaalisesti! OOOOH. Huilia. Kohdunsuun avautuminen eteni varsin vauhdilla 9,5 senttiin mutta sitten stoppasi. Reunoja jäi tuntumaan ja ponnistuksen tunnetta ei alkanut ilmaantua. Jossain vaiheessa synnytyslääkäri tuli kuitenkin tarkastamaan tilanteen ja sanoi ettei reunoja tunnu, tukka kylläkin kohta ja saa ponnistaa. :D Tässä vaiheessa oli muuten sitten jo seuraava kätilö, iltavuorolainen.. Niin ja taisi tuossa aamuvuoron aikaan miun lämpökin vähän kohota ja siksi aloitettiin antibiootti suoraan suoneen + Panadolia suun kautta. Vähän alkoi huolettamaan että mitähän nyt..

Ponnistusvaihe 1 tunti 44 minuuttia

Ponnistus aloitettiin ns. passiivisesti eli kyljellään ja suunnaten peräaukon suuntaan, ns. ähkäisten. Niinkuin olisi iiiiso kakka tulossa. :D Ja tässä vaiheessa vaihtui taas kätilö edellisen sairastumisen takia (?). Pitkän aikaa ähkäilin tyyppiä synnytyskanavassa alaspäin, hiljakseen eteni muttei huimasti. Jossain vaiheessa siirryttiin puoli-istuvaan asentoon ja paikalle ilmaantui synnytyslääkärikin (eri kuin aiemmin, sama kuin käydessäni yksityisellä ultrissa rv 8 ja rv 27 :D). Paven sykekäyrässä oli siis laskuja supistusten aikana. Synnytyslääkärin ja kätilön tsemppaamana (jalat heidän lonkkiaan vasten) aloin sitten ponnistamaan onnettoman lyhyisiin supistuksiini! Vaikka niitä oksitosiinitipalla tehostettiinkin.. Yhteen supistukseen mahtui siis vain yksi kunnollinen ponnistus, toisen aikaan supistus jo loppui.. Tämän takia aikaa kului ja kului.. ja supistusten välissä saattoi tulla oudon pitkiä taukojakin. Lisäksi lantionpohja oli sen verran timmi että siitä tuli ponnistukseen sitkeää vastusta, vauva ei siis edennyt alaspäin niin vauhdikkaasti kuin yleensä. Ponnistusvaiheen pitkittyessä lääkäri päätyi siihen että imukuppi otetaan avuksi. Synnytyksen ehkäpä epämieluisin tunne oli se kiristys joka alapäässä oli ihan viimeisessä vaiheessa. Lopulta Paavo syntyi maailmaan ma 4.8. klo 18.44. HUH! 

Jälkeisvaihe 16 minuuttia

Heti kun Paavo oli masusta ulkona kätilöt alkoivat kuulostelemaan että hengityksessä oli jotain poikkevaa eli haukkuvaa ääntä. Pienen hetken Pave ehti olla vatsani päällä mutta siitä hän lähti virvoitteluhuoneeseen lastenlääkärin tarkastettavaksi. Sieltä hän palasi hetkeksi takaisin mutta läksi sitten lasten teho-osastolle tarkkailtavaksi. 

Istukka tuli ihan helposti ulos ja kokonaisena. Imukupista huolimatta ei leikattu epparia eikä tullut juurikaan repeämiä. Siis yksi tosi pieni emättimeen, sinne kaksi tikkiä. 

Synnytysvuodeosastolle

Vähitellen ruokaa naamaan, suihkuun ja sitten pääsin lasten teholle hetkeksi. Paven tilanne siellä hyvä mutta jäi yöksi seurantaan. Minä lähdin synnytysvuodeosastolle. Olo ilman vauvaa oli hieman tyhjä...

..kerron toisessa postauksessa enemmän seuraavista päivistä ja ajasta nyt kotona. Mutta todettakoon että nyt ollaan lopulta kotona ja tyyppi nukkua hojottaa Vaavisängyssään. :)

Loppuun vielä kuva parin päivän takaa. :) <3

Äidin Rakas <3