Käyräloikka (rv 26+6)

Perjantaita kaikille!

No kerronpa ensin tuosta otsikosta.. Kävin neuvolassa eilen rv 26+5. Siellä muuten kaikki ok mutta nyt se %&?=(%%&**!#¤&/( sf-mitta oli sitten pompannut sieltä lähes alakäyrältä lähes yläkäyrälle??!! Viimeksihän harmittelin sitä että mitta oli niin pieni ja painonnousua oli tullut se 920g/viikko. Nyt painonnousu kurissa eli 400g/viikko ja terveydenhoitajalta kehut. Sokerirasituksessa arvot 4,6 - 5,5 - 5,2 eli todella mallikkaat. Tuo toinen eli ns. 1 tunnin arvo normaaliraja on 10! Verenpaine oikein hyvä taas kerran ja hemoglobiini 138. MUTTA sf-mitta eli kohdunpohjankorkeus (symfyysistä eli häpyluusta fundukseen eli kohdun korkeimpaan kohtaan) oli kasvanut 4 viikossa hurjat 9,5 cm. (Jostain ***keleen syystä tämä systeemi kääntää kuvan toistuvasti väärinpäin... murrr!!!) Eli siis tuossahan loikataan reilusti ylöspäin. Ja tiedän että juuri ns. käyrän muutokset voi olla huolestuttavia, ei niinkään se jos on ala- tai yläkäyrällä jos menee siellä tasaisesti.

Th otti oikein uusintamittauksen kun totesi "ei se voi olla noin paljon kasvanut".. Kiitos. Lohduttaa. No prkl oli, mitäs sitten? Kontrollikäynti neuvolassa viikon päästä (rv 27+5) ja uusi mittaus. Jos kasvu jatkuu niin lähete äitiyspoliklinikalle vauvan koon arviointiin. Minullahan on lääkärineuvola rv 28+4 mutta meidän neuvolalääkäri ei kuulema mittaa vauvan kokoa kun on tehnyt sellaisia tutkimuksia vielä niin vähän. KIVA! Oikein turvallisissa käsissä on siellä siis. Mutta joo. Yritin sitten kysyä mistä tämä voisi johtua. Jos sokeriarvot olisivat olleet koholla ja oma painonnousuni edelleen hurjaa niin voisi olla raskausdiabetesta ja sen myötä kovasti kasvava vauva. Mutta kun arvot ihanteelliset, pissakin sokerista puhdas ja painnonnousu tasaantui niin onko jokin muu syy. Lapsivesi? Th sanoi kyllä että kohtu/maha on ns. myötäävä eli ei pinkeä. Kysyi myös tuosta pinkeydestä ja sanoin että välillä on, riippuu vähän vuorokauden ajastakin. Mutta siis käsikopelolla ei ilmeisesti tuntunut olevan liikaa vettä. Käsin ei kyllä osannut sanoa vauvan asentoa - eikä maininnut koostakaan mitään - mutta tsekkasi asennon kämyisellä ultravehkeellä. (Niin ja jossain oli että asennon/koon arviointi käsin vasta rv 32 alkaen ja sf-mittakin joissain ohjeissa noin rv 24 alkaen, nythän eka arvo tettiin rv 22+5). No Pavehan oli ainakin eilen aamulla tuolla masussa POIKITTAIN. Pää vasemmalla, selkä alaspäin ja raajat ylöspäin. Eli käsillä ja jaloilla paukuttaa liikettä navan seutuun. :) Kohdun pohja nyt siis menee jo reilusti navan yläpuolella. Ihan käyrien sisäpuolella siis. MUTTA loikka on silti loikka. Mietin olikohan se eka mitta tosiaan oikein... Epäilin sitä jo silloin heti. Kun maha on niin iso enkä saanut pohjaa tuntumaan itse. Nyt tunnen sen suht selkeästi. Jotain th mainitsi myös lantiosta mutta eipä muuten juuri miun tivaaminen tulosta tuottanut... Kauhutarinoitahan löytyy esim. siitä miksi lapsiveden määrä kasvaa ja miten lapsi voi olla turvoksissa tai vesipää jne jne.. Niitähän tässä tietenkin olen kelannut eilisaamusta asti. Kiva. No jospa se tästä taas helpottaa ensiahdistuksen jälkeen.. Sykkeen jumpsutus oli tutun tasaista (ei tainnut mainita taajuutta) ja ultraruudullakin näin vilkauksen sydämen sykkeestä. <3

Kuluvalla viikolla sain myös äitiyspakkauksen, siskon kanssa haettiin postista. Oli vähän häkeltynyt olo. Että jaa-a, kukas saa vauvan... :D Ihan sama juttu kuin esim. vanhojentanssien, penkkareiden, lakkiaisten ym aikaan. Että tältäkös se nyt tuntuu kun tätä on niin kovasti odottanut. Ei tullut itkua eikä kirkumista. Hyvin järkiperäistä tutkiskelua. Pienimmät vaatteet + lakanat ym. kyllä jo pesin eli siten olen orientoitunut kyllä. 

Kai minua edelleen pelottaa että jos jokin menee pieleen. Etten uskalla oikein heittäytyä... Mietin että mistä kaikesta se voisi johtua.. Lapsen isä sanoi aivan raskauden alussa jotain että "nyt sinä jo höperrät niitä vauvajuttuja". Samaan aikaan siis puhui siitä että jos pidän vauvan niin tuhoan hänen elämänsä... :( En tiedä jäikö siitä sitten se fiilis etten saa olla onnellinen vauvasta kun hän ajattelee noin... On kyllä myöhemmin sanonut miten iloinen on siitä että minä olen onnellinen vauvasta, se tuntuu hänestä hyvältä. Mutta jotain sanottua kun ei ehkä saa koskaan sanomattomaksi tai unohtumaan.. :'( No, päivä kerrallaan. Nyt ollaan BTW kommunikointi"lakossa" hetki. Kun kysyin häneltä alkuviikosta että millois voitaisiin nähdä niin vastasi "ensi viikon keskiviikkona?" ja että on taas minuuttiaikataulua ja plaa ja plaa plaa plaa. Olin ensin että ok mutta sitten yön jälkeen paloi käämi ja laitoin aika tulentappuraista tekstaria.... Ja sitten päivällä vielä että ehkä on parempi olla kommunikoimatta jonkin aikaa kun minulla on hermo niin kireällä ja hän ei pysty minua asiassa auttamaan. Että palataan joskus... "Anteeksi kulta! Voimaton olo itsellänikin kun en ole pystynyt olemaan tukenasi.." oli vastaus. Plaa plaa plaa. Plaa plaa plaa. Tekeepäs juuri nyt hyvää ottaa vähän välimatkaa. Neuvolassakin tästä puhuttiin ja järkevältä ratkaisu vaikutti terkkarinkin mielestä. Ettei mene ihan tappeluksi kun raskausaikana muutenkin kiristää hermoja. Katsotaan mikä tuo minun "palataan joskus" on...... Hänen ratkaisunsa määräaikaan on kohta enää 4 vkoa aikaa. Miettiköön nyt itsekseen mitä se elämä on kun minusta ei kuulu mitään. Kele..

Että vähän angstia ilmassa mutta onneksi Paavo on hellyyttävä ja mutuilee niin mukavasti. :) Nyt tuntui kovaa liikettä myös ihan alhaalla.. mahtoikohan pyörähtää eri päin..? :D Loppuun vielä mahaselfietä tältä aamupäivältä, työpaikan invavessassa napattu.

Rv 26+6.

Ja huomenna siis starttaa 28. raskausviikko! :) Maalle äitienpäivää viettämään. Mites sitä itse siihen nyt suhautuisi..? :D