MAHA, MAHA, MAHA! (rv 22+0)

Maha

No sepä se on mikä puhuttaa. :D Lähes päivittäin saan töissä tai muissa kuvioissa kuulla isosta mahastani.. "Vasta elokuussa?" Joo.... Välillä käy oikein hermoon. Toisaalta osa sanoo että ihan normaalin kokoinenhan tuo on tai "Minulla oli isompi". Siskoillani ja äidilläni on ollut samaan tapaan eli selvästi näkyvissä ja aika iso jo näillä viikoilla. Painoa on tullut kyllä koko ajan tasaisesti lisää, rv 8+2 ensimmäisestä neuvolapunnituksesta +8kg. Mietin että mistä sitä noin kertyy.. En syö kahden edestä. Toki en myöskään nipota syömisteni kanssa niin paljon kuin tiukimpina vuosinani. Jostain tarttui silmään että hyvin aktiivisesti liikkuneilla odottajilla painonnousu voi olla runsaampaa koska useimmiten kuitenkin liikuntamäärät ja tehokkuus laskee. No tuon allekirjoitan täysin. Ennen raskautta kävin jumpissa/salilla 4-6 tuntia viikossa (joskus enemmänkin) + tietysti kaikki hyötyliikunta. Lajeina oli sh'bamia, zumbaa, pumppia, spinningiä. Nyt jo varmaan noin 1kk ajan olen käynyt vain salilla ja satunnaisesti rauhallisella Chi Ball -tunnilla. Toisaalta edelleen fillaroin ja kävelen kaikki matkat töihin ja salille jne. Nyt vielä työmatka piteni huomattavasti kun palasin "evakosta" entiseen yksikköön. Samalla alkoi taas kunnon porraskävely. No, ehkä siis vain pitäisi/olisi pitänyt suhteuttaa syöminen vähentyneeseen liikuntamäärään. Toisaalta ihmiset kommentoivat ettei painonnousu näy muualla kuin siinä kuuluisassa mahassa. :D Ensi viikolla rv 22+5 neuvola joten sielläpä sitä katsotaan taas virallisia lukemia. 

Rv 22+0, porukoilla käymässä.

Kelaraja

Nyt siis ollaan juuri ylittämässä sitä maagista "kelarajaa" eli 154 päivää raskautta takana. Neuvolakäynnillä sitten saan todistuksen byrokratian kiemuroita varten. :) Palkkatoimistosta jo kyselinkin asioita ja erityisesti sitä, voinko säästää kesälomani vauva-aikaan. Ilmeisestikin kyllä. Eli äitiysvapaa alkaisi näillä näkymin 5.7. ja sinne asti koitan olla töissä. :) Ja jos ei pysty niin sittenhän voi hakea sairaslomaa. Toivottavasti töissä olo kuitenkin onnistuu. Tykkään työstäni tosi paljon ja on monia asioita joita haluaisin mieluusti tehdä ennen kuin jään pois. :) Mutta, päivä kerrallaan.. Eli siis tarkoituksena olisi olla kotona kaavalla äitiysvapaa+vanhempainvapaa+kesäloma (2014)+kesäloma (2015). Ja siitä tulisi yhteensä reilu vuosi. Jos olen oikein laskeskellut. Maanantaina kehityskeskustelu esimiehen kanssa ja samalla varmaan selvitellään nämä.

Huolet

Paavo on viime aikoina mytkynnyt yksiössään oikein mukavasti ja tunnistettavasti. Erityisesti torstaina (rv 21+5) myllinki oli aikamoista pitkin päivää. No Paven perinteisethän on sellaiset että perjantaina juuri viikonloppua vasten (kun änla ja äpkl ei ole käytössä) homma rauhoittuu. Eli eilen ja tänään koko alkupäivä on pitänyt kuulostella hyvin tarkkaan hänen meininkiään että on päässyt jyvälle mikä on homman nimi. Kävelylenkin ja mummon paistaman rahkapiirakan jälkeen alkoikin tuttu takominen. :D Aikamoinen ipana on.. Aamulla myös ihmettelin mitä kipuilua rintakehässä tuntui, erityisesti pitkällään ja istuessa. Sitten huomasin röyhtäileväni taas useammin, samaan tapaan kuin alkuraskaudessa. NÄRÄSTYS. Se on tullut siis takaisin. Noh, tästäkin selvitään. :D

Lapsen isä

Rakenneultran jälkimainingeissa lapsen isä havahtui taas vaihteeksi. Oli kuulema ollut kuuntelemassa jotain esitystä, jossa oli nostettu moneen kertaan esille se että mikä on elämässä tärkeintä... Nooh, hän laittoi minulle mailia siitä, olisiko vielä toivoa saada asiat järjestymään. Kirjoitin hänelle pitkän sepustuksen suhteeseemme liittyvistä pettymyksistä, raskausaikana tekemistäni oivalluksista, luottamuksen rakentumisesta, vauvasta sekä tulevaisuuteen liittyvistä mietteistä. Ehdotin hänelle, että jos hän haluaa vielä yrittää yhteistä elämää, niin hänellä on 10 viikkoa aikaa hoitaa oma elämänsä sellaiseen pisteeseen että hän pystyy keskittymään odotukseen raskauden kaksi viimeistä kuukautta. DL on 9.6. Voi kuullostaa karulta, mutta jotain aikatauluja on asetettava. Muuten mikään ei etene (kokemusta on..). Voi olla hyvin todennäköistä ettei muutenkaan etene, mutta annoin vielä tämän yhden mahdollisuuden. No eläpä mittään. Torstaina tuli vastaan pieni episodi jonka seurauksena ilmoitin ettei tarvitse lähestyä edes savumerkeillä. Ja tämäkin johtui taas siitä, että hän ei lukkotilassaan kommunikoinut ns. kriisitilanteessa. Ehjin nahoin kuitenkin selvittiin ja hän haluaa pitää kiinnin 10 vkon tavoitteestaan. Suostuin. Ensi vkolla on tarkoitus tavata ja keskustella asioista, tutkailla miltä ylipäänsä tuntuu olla kasvokkain. Itse suhtaudun kaikkeen aika epäilevästi. Edelleenkään en siis unelmahöttöä "meille" rakentele vaan realistisesti eteenpäin. Tiedossa oleva aikataulu on kuitenkin hyvä puolin ja toisin..

Tulevan viikon käyntejä

Maanantaina (rv 22+2) minulla on taas aika perheneuvojalle. Hyvä niin. Voi keskustella tästä isäasiasta. Saisi taas jotain selkoa omaan päähänsä. Torstaina on sitten neuvola (rv 22+5). Ajattelin ottaa siellä puheeksi nämä kaikenlaiset odotusajan pelkoni. Synnytykseen ei liity minkäänlaisia pelkoja - ainakaan toistaiseksi :D - tähän odotusaikaan niitä on liittynyt sitä enemmänkin. Josko vaikka pääsisi juttelemaan kätilölle, ns. kunnon terapeutille tms.

***

Loppuun vielä kuva mummolan (lapsuuden kotini, missä siis vanhempani asuvat, missä siis nyt olen :D) vintiltä kaiveltuja vaatteita ym. Näitä on siis kassitolkulla viiden tätitettävän jäljiltä. ;) Onneksi näköjään myös todella neutraalia ja muutkin lähinnä poikaväreissä.. :D (3 siskonpoikaa, 2 tyttöä)

Iskemättömät villasukat. :)