Kokemustiedosta (rv 15+3)

Ajattelin kirjoittaa hieman kokemustiedosta. "Kokemustieto on hyvin perusteltu tosi uskomus, johon sisältyy omakohtaista kokemusta niistä objektiivisista asioiden tiloista, joihin tieto kohdistuu. Esimerkiksi, henkilöllä, joka on tehnyt puusepän töitä, on kokemustietoa puusepän tehtävistä. Henkilöllä, joka on opiskellut puusepän töitä kirjallisuudesta, on tietoa puusepän töistä, mutta ei kokemustietoa niistä." 

Olen pelannut tämän käsitteen kanssa työssäni nyt noin kahden vuoden ajan ja sinä aikana olen päässyt yhä syvemmälle sen merkitykseen. Nyt raskausaikana kuitenkin olen hoksannut että jos jokin asia elämässä on juuri kokemuksellisuutta ja kokemustietoa täynnä, niin se on RASKAUS. :D Fiksua tai ei, luen oikeastaan päivittäin erilaisia keskustelupalstoja ja blogeja. Yleensä yksi aamurutiinini hyvän aamupalan ja päivän lehtien rinnalla on kunkin raskausviikon+päivän googlaaminen. Näitä keskusteluja ja blogeja lukiessani olen huomannut kuinka paljon omakohtaisuutta ja tunnetta kaikkeen raskautta koskevaan liittyy.

Minäkin olen terveydenhoitajana perehtynyt erityisesti opiskeluaikoina raskauden normaaliin kulkuun, seurantaan ja komplikaatioihinkin. Tietoa lisää tuskaa niinkuin usein sanotaan. Joskus olisi parempi ettei tietäisi + ettei ainakaan harrastaisi liiallista googlausta kaikkien kolotusten ja kivistysten yhteydessä. Ja vaikka tietäisi, että joo, tällaiset asiat kuuluu normaaliin raskauteen niin omalla kohdalla ne pyrkii vääntämään epänormaaliksi. :D Ei mitään järkeä siis!

Keskustelupalstoilta olen bongannut erityisesti kädenvääntöä onko ne asiat niin vai näin ja mikä voi olla todellista ja mikä vain kuvitelmaa. Omassa raskaudessani on nyt menossa ajankohtaiset hetket sikiön liikkeisiin liittyen. Kyllä, vaikuttaa siltä että itsekin olen sellaisia jo tuntenut, mutta "oppikirjathan" sanovat että ensimmäisessä raskaudessa liikkeitä alkaa tuntea vasta joskus lähempänä 20 raskausviikkoa. Ja jos istukka on etuseinämässä niin silloin liikkeitä ei ainakaan herkästi tunne. Mutta keskustelupalstoilla löytyy hyvinkin yksilöllisiä kokemuksia. Osa muista kirjoittajista lyttää ne heti ja tyyli voi olla suorastaan törkeä. Hei haloo etkö voi ilmaista asiaa nätimmin?  Joskus tuntuu että palstoilla on puhtaasti häirikköjäkin. Muistan että eräs eikovinkaanhyvätuttuni, miespuolinen, harrasti ihan omana hupinaan juuri näillä palstoilla kirjoittelua. Tässä parin vuoden aikana tähän kokemustietoon syventyessäni olen kuitenkin oppinut entistäkin paremmin arvostamaan ihmisen omaa kokemusta omaan elämäänsä ja arkeensa liittyvissä asioissa. Jos kokemus vaikuttaa täysin epärealistiselta niin toki voi puhua miten asiat pääasiallisesti yleensä menee mutta senkin voi tehdä kohteliaasti. Eikös? :)

Niin siis oma mahan möykkyily ja muljahtelu ei todellakaan ole vähentynyt, PÄINVASTOIN. Eilen työpäivän jälkeen köllähdin ihan vain suosiolla sohvalle ärsyttävän päänsäryn takia. Ehdin makailla selälläni ehkä noin 5 minuuttia kun mylläkkä taas alkoi. Selkeää kiristymistä ja pingottumista ja mahanahan kohoamista ja muljahduksia. Alkuunhan näitä sattui vain lähinnä aamuyöllä/aamusta, nyt pitkin päivää jos sattuu pötkälleen rauhoittumaan. Toki eilenkin tuntui että mahassa kiertää jonkin verran ilmaa mutta tällaisena pieru/mahavaivaspesialistiana uskon erottavani mikä on mitäkin. :D Ja varsinkin kun muljahteluja tuntuu ihan silloinkin kun maha/suolisto on rauhallisena. Myllinkiä jatkui koko illan ja yöllä jopa niin että välillä valvoskelin ja mietin onko tämä enää ihan normaalia. :D Ja tänään ensimmäisen kerran EHKÄ tunsin pientä mytkyilyä myös aamupalaa syödessäni ja töihin fillaroidessani eli istuma-asennossa. Mahdollisesti myös töissä. Mutta en osaa varmaksi sanoa. Tietenkään. :D Mutta silloin ei ainakaan ollut minkääatason pierutuntemuksia! Pieru vs. Paavo - mistä näitä tietää???!! :D En tiedä miten paljon odottajan koko vaikuttaa asiaan mutta olen siis 159cm pitkä ja lähtöpaino ennen raskautta noin 58kg. Ja varmasti aina on ollut hieman löllöä mutta esim. alavatsalihakset ovat käsittääkseni aika timmit. ;) Ne pinnalliset nimenomaan. Reenattu on. ;)

Ja tässäpä eka "julkinen" mahakuva. Otettu aamulla eli mukana ei ole iltaturvotusta.

"Eihän miulla ole edes mahaa..", "Näkyykö se muka jo?" :D