lauantai 15. helmikuuta 2014

Tunteiden ailahtelua ja mahan möykky (rv 15+0)

Olen juuri palaamassa Etelä-Suomen reissulta, joka piti sisällään työjuttuja ja sukulointia. Reissu meni hyvin, matkatavaroiden kantaminen ei kuitenkaan ollut mitään herkkua. :/ Onneksi mitään vaivoja ei ilmennyt. Yksittäiset ihmiset kuitenkin jo bongasivat muuttuneen ulkomuodon (vaikka itse edelleen olen vahvasti sitä mieltä ettei näy missään). Esitysten pitäminen oli varsin hengästyttävää ja jo noin 20 min puheen pälpättämisen aikana hikeä tuntui pukkaavaan kohtuullisesti. Ei siis ole kroppa ihan entisensä! Ei haittaa, hyvä että raskaus alkaa konkretisoitua pääkoppaankin päin. :) Toki mahakin alkaa kasvaa ja siksipä kävinkin tänään ennen junaan nousua ostamassa parit mammalegginsit, yhdet farkut ja pari paitaa ns. normaaliosastolta. Mahassa on alkanut muutenkin tapahtua outoja... nyt jo noin viikon ajan erityisesti öisin mahalla alkaa tuntua kova möykky, joka vaihtaa paikkaakin. Paikoin tunnen myös muljahduksia. Niin ja tuohon "möykkyilyyn" liittyy kiristävä tunne, muttei siis minkäänlaista kipua. Hassuinta on mahan toispuoleisuus eli yleensä möykky on itsestäni katsottuna vasemmalla. Tässä eräänä hotelliaamuna napattu kuva:

Erityisesti möykky muljahteli kun join tiistai-iltana pitkästä aikaa kolajuomaa.. Ensimmäisinä öinä mietin että onko suolet jotenkin mutkalla. Googaailin asiaa, kohtalotovereritakin ilmeisesti on ja heillä myökky ei ole ollut Hra Kakka tmv. Hurjimmillaan tuntuu kuin mahanahkan alle olisi pingoitettu puolikas tennispallo. Lievempänä tuntuu muuta maha-aluetta kovempi alue. Viime päivinä möykky on ilmaantunut myös päivällä seläillään makoillessa, ainakin jos on hetken saman puolen kyljellä. Kun olen tästä ystäville tai siskoille kertonut niin ilmeet ovat olleet aika epäuskoisia. MUTTA hyvä työystäväni oli kokenut aivan samaa aikoinaan lapsiaan odottaessaan. Ja hänen kuvaamansa tuntemukset olivat aivan samoja. Ehkä en olekkaan täysin hullu?

Tämä on siis tällä kertaa vähemmän ammatilaisen silmin katsomiseen liittyvä blogiteksti mutta menköön sellainenkin johonkin väliin! Siskon luona sain siis tsekkailla hänen jemmaamiaan vauvatarvikkeita ja lopputuloshan on se, ettei juuri mitään tarvitse hankkia. Pitää vain saada tavarat kuskailtua jossain välissä muakuntaan. En kuitenkaan ollut mikään intopinkeänä hypistelijä, realisimi (pessimismi?) pukkaa tasaisesti pintaan. "Vielä on näin alussa.." jne. Samasta syystä en ole vielä kertonut esimiehelle tai muutenkaan laajemmin. Tulevalla viikolla on neuvola (rv 15+5) joten haluaisin odottaa vielä sinne että kuuluuhan sydänäänet jne (jos möykky onkin liikkuva superkestokakka tai sambasuoli..). Tänään fiiliksiä onnistui myös laskemaan lapsen isä. Oli sovittu että nähtäisiin tänään illalla ja keskusteltaisiin asioista. No, yllätys yllätys hän perui tapaamisemme. Kai se syy oli ihan pätevä mutta minusta asiassa paistoi läpi vältteleminen ja pakoilu. Vaikka itse hän tapaamista ehdotti. Meni sitten jo shoppailureissulla vähän itkeskellessä ja tässä junassa. Miten ihminen joka väittää edelleen rakastavansa minua voi toimia näin..? Mitä rakkautta tämä tällainen on? Se ihminen saa minut niin vihaiseksi ja niiiiin surulliseksi. Tekisi mieli haistattaa lopullisesti paskat koko ukolle. Mutta kilttiminätunnollinenkunnollinen aina vain yrittää olla sopuisa ja joustaa ja antaa aikaa jne jne jne. Missä tulee raja vastaan? Pitäisi opetella ajattelemaan vain Paavoa ja itseäni. Hän huolehtikoon itse itsestään ja omista ongelmistaan.

Mutta kyllä sieltä siskon kätköistä jotain mukaan tarttui:

Myssy ja tossut omilta vauva-ajoiltani! <3 Nämä hienot cowboy-tossut olen saanut kummitädiltäni, joka toi ne Yhdysvalloista (vaihto-oppilasreissultaan..?). :)

Sekä fyysisesti että myös henkisesti melko rankka viikko takana. Toisaalta mahan möykkyilyt ja ihmisten onnittelut ja kommentit "hehkusta" ovat tuntuneet hyvältä. Ensi viikolla sitten taas työhommia kotimaisemissa ja odotettu neuvola. Onneksi se on heti aamulla klo 8 ettei tarvitse koko päivää panikoida. Toivottavasti jumpsutukset löytyy ja äiteelläkin on arvot kohdallaan. ..ai niin sitä olen tässä ammattinäkökulman osalta miettinyt että olisinkohan itse terveydenhoitajana kysynyt vastaavassa tilanteessa olevalta odottajalta haluaako hän esim. käydä useammin ihan juttusilla tmv. Toki neuvolatätin silmissä olen varmaan harvinaisen järkevä ja tasapainoinen odottaja isätilanteesta riippumatta. Voi olla ettei olisi edes resursseja noihin lisäkäynteihin... Mutta.. Ehkä koen että extrajuttutuokio ei olisi ollut ainakaan turha. Ystävät ja siskot ovat ihana tuki, mutta kuitenkin hieman eri asia. No, näillä mennään mitä on! "En minä kuule voi sinulle lisäkäynneiksi muuttua. Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri jos kaikki haluaisi lisäkäyntejä." :D Hyvää Putous-iltaa ja hitokseen hymiöitä! :) :) :) :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti