Ja taas mennään uutta raskausviikkoa, 35. menossa. :) Viikko alkoi samaan tapaan kuin edellinen eli aamusalilla. Kun sattuu olemaan ns. matkan varrella siellä suunnassa missä ns. sijaisneuvolakin. Ihan mukavan kolmen vartin reenin kerkisin tehdä vaikka kotoa lähtiessä tuntui ehdinkö mitään kun legginsien jalkaan vetäminen oli jo niin nihkeän hikistä. :D Tässä muutama mahaselfie salilta. :)
 |
| Edestä rv 34+2 |
 |
| Sivulta rv 34+2 |
Ja tosiaan sitten oli klo 9.00 neuvola ja nyt siis oli vastassa sijainen josta mainitsinkin muutaman sanasen edellisessä postauksessa. Alkuun kyseli yleisesti vointia ja tällä kertaa saatavat lippulappuset liittyi synnytyksen vaiheisiin jne. Ei mitään syvällisempiä keskusteluja. Ilmeisesti miun tietoihin ei ole kirjattu CAPSLOOKILLA ja punaisella että tällä daamilla ei sitten ole se isäntä oikein mukana kuvioissa kun parikin kertaa sanoi että "miehesi voi sitten.." jne. No en alkanut oikomaan kun tapaan tätä terkkaria vain kahdesti. Se on NIIN totta että ei sitä sellaiselle ns. väliaikaiselle kehtaa alkaa avautumaan. Ja ainakaan nyt kun ei ole mitään akuuttia muutosta sillä rintamalla. Eikä sinne ole varmaankaan kirjattu myöskään sitä että TÄMÄ DAAMI ON SITTEN TAUSTALTAAN TERVEYSSISAR. Eli hymyissä suin sain rauhassa kuunnella kaikkia perusjuttuja. :) Oma th tuskin olisi ihan samaan tapaan kertonut. Vähän hassua oli se miun nyökyttely (oon maailman huonoin feikkaaja jne eli naamasta näkyy heti.. :D), mutta...
Pissa oli tälläkin kertaa puhdas eli ei sokruja tai valkuaista siinä. Verenpaine oli hiukka koholla mutta luulempa että aamun fillaroinnit + salitreeni + uusi neuvola + th:n puhelimen sointi + jne vaikutti asiaan. Kotonahan arvot ovat oikein hyvät ja sanoinkin siitä, sanoin myös että mittailen jatkossakin ettei pääse salakavalasti nousemaan. Hemoglobiini oli HURJAT 146??!! Joko on mittari kalibroimatta ja näyttää päin mehtää tai sitten miulla oli pientä nestehukkaa. No eipähän ole ainakaan liian matala. :D Painoa oli tullut 2 viikossa "vain" 800g eli JEE, pysyy hallussa. Toki nyt oli eri vaaka, mutta salilla tehdyissä mittauksissa paino on kyllä pysynyt täysin samassa viikon ajan. Sf-mitta oli noussut sopivasti eli yläkäyrän tuntumassa menee. Käsikopelolla ei saanut ihan selvää kuvaa asennosta mutta hyvin todennäköisesti Pave edelleen raivotarjonnassa eli pää alaspäin. Ja liikkeiden pohjalta olen samaa mieltä itsekin. Tarkistaa ensi kerralla (rv 35+6) ultralla koska silloin saisi näppiin lähetteen ulkokäännöstä varten jos sattuisikin olemaan perätilassa. Mutta toivotaan että pysyy nyt noin kun on sillä tavalla olla jöpöttänyt jo vaikka kuinka pitkään. :D Syke hyvä ja tasainen kuten ennenkin. Seuraava kerta siis tällä samalla terkkarilla ensi viikon perjantaina, sitten väliviikko kun sekä sijainen että oma ovat lomalla ja sitten rv 37+4 taas oma th mutta fyysisesti tuolla "sijaisneuvolassa". Sittenpä ollaankin jo hurjan pitkällä ja vuorossa mm. streptokokkinäytteen otto.
Niin siis tuo sijainen oli kuitenkin sen ensi-ihmetyksen jälkeen (puhelinkontakti viime vkolla) oikein mukava ja asiallinen. Vähä sellainen hehe-hehettelijätyyppi mutta ei se haittaa jos muuten homma hoituu.
Nyt sitten vielä pari päivää töitä ja aika siirtyä äitiysvapaalle. :) Tulevissa postauksissa voisi olla vaikkapa ns. virallisia mahakuvia (siskoni napsi eilen järkkärillään) sekä kuvia valmiina olevasta pinnasängystä+hoitopöydästä jne. :)
Hatun nosto, että jaksat edelleen rehkiä salilla. Mä en saa edes kenkiä itse jalkaan ja ne jalatkin on niin turvonneet, että näytän hobitilta. Meidänkin neuvolantäti on hehe-hehettelijä tyyppi :D Onkohan se joku haettu piirre?
VastaaPoistaSellainen mutu on että aika moni terveyssisarkoulutukseen hakeutuva on sellainen suht hiljainen, erittäin kiltinoloinen, ns. kunnon perheen tyttö, ei ole paha maailma koskettanut jne. Mitä siis olen joskus aikanaan itse kouluun hakenut, sen käynyt, hakijoita haastatellut ja valittuja opettanut. :D Osa tulee tuutin toisesta päästä aika muuttumattomana ulos, osa taas on löytänyt uudenlaisia puolia itsestään ja osa toki on ollut vähän ronskeja jo hakiessaan/päästessään. Enemmän tuntuu olevaan hihi-hihittelijöitä (mm. viimeisimmän perhevalmennuksen vetäjä, kollegani vävy sanoo että neuvolassa oli se hihittelijätäti :D) kuin noita hehe-hehettelijöitä. Mielummin kyllä jälkimmäinen. :D Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin kun "meille" ei taaskaan oltu valittu miespuolisia terveydenhoitajaopiskelijoita.. :( Syy tosin on varmaan se, ettei niitä edes hakenut! Tai ainakaan tullut haastatteluun asti.. :( Taitaa olla niin pinttyneesti akkojen hommaa ettei tämä ikuna muuta. Olisi vaan virkistävää saada noihinkin porukoihin miehiä!
PoistaOlisi kyllä jotenkin "mielenkiintoinen" fiilis jos neuvolassa olis terkkarina mies. :) Olisi jotenkin vaikea suhtautua, mutta toki kaikkeen totttuu. Mulla oli pari kertaa sijaisena terveydenhoitajaopiskelija, joka kävi mun kanssa samoissa jumpissa.Oli tosi hiljainen ja mulla oli kiusaantunut olo siellä vastaanotolla (kuten myös sitten jumpissa hänet nähdessäni). Tuli sellainen olo, että hän kysyy kysymykset ja katsoo silmiin, odottaa vastauksen, eikä edes kuuntele vastausta.
PoistaKävin salilla viimeisen kerran muutama päivä ennen laskettua aikaa. Jatkuvasti muut kyselivät kauanko meinaan käydä. Eihän sitä voi tietää. Niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Oikeastaan lopetin tuolloin sen vuoksi, että ehdin varmasti ilmoittaa vastaanottoon että kortti menee nyt tauolle. Ettei tarvinnut sitten pihinä ihmisenä synnäriltä soitella että nyt oon tauolla. :D
Äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvola ei ehkä olekkaan ihan se luontevin paikka miesterkkarille, mutta koulu-, opiskelu- ja työterveyshuollossa voisi olla hyvinkin luonnollista kun siellä asiakaskunnassa on tasaisesti sekä miehiä että naisia. Esim. jossain ammatillisen koulutuksen puolella hyvin teknisen alan yksikössä joku rempseä terkkarimies saattaisi olla tosi hyvä juttu nuorten sällien kannalta. Ihanteellisinta olisi jos näissäkin palveluissa olisi ammattilaisina tasaisesti miehiä ja naisia. :) No tässä kuntien taloud.tilanteessa hyvä että joskus saa edes jonkun hihasta kiinni! :/ Ja yleisesti terkkareista niin onhan siellä ihan loistavia helmiä jo suht heti valmistumisen jälkeen tai jopa opiskeluaikana ja toisaalta osalla ei koskaan hoidu homma niinkuin pitäisi. Kun tein noita hommia niin tykkäsin just enemmän siitä asiakkaan kanssa keskustelemisesta ja luottamuksen rakentamisesta ja ne kaikki mittaustemput oli toissijaisia, toki ehdottoman tärkeitä tehdä ja vielä oikein! Mutta keskustelutaito on monella hukassa ja sellaisen lämpimän ilmapiirin rakentaminen. :)
PoistaHei mites pian palasit takaisin salihommiin? Tuokin varmaan tosi yksilöllistä toki. :)
Poika syntyi toukokuun lopussa. Tasan 6 viikkoa synnytyksestä menin ekalle juoksulenkille. Sitä ennen olin tehnyt vain kävelylenkkejä. Ekalla juoksulenkillä tuntui kuin sisuskalut olisivat pyrkineet ulos ja sai tehdä kaikkensa että sai jalkaa toisen eteen. Äkkiä se siitä sitten palautui. Elokuun puolivälissä aloitin jumpat pari kertaa viikossa.
PoistaLuulin tekeväni päivittäin pitkiä vaunulenkkejä vauvan kanssa, mutta meidän poika ei viihtynytkään vaunuissa. Oli tosi herkkäuninen ja vaunuissa kävellessä heräsi AINA 30 min unien jälkeen. Heräämisen jälkeen viihtyi vaunuissa maksimissaan 5 minuuttia. Otinkin sitten aina rintarepun mukaan ja laitoin pojan siihen kun tuo 35 min tuli täyteen ja "kuljetin" hänet siinä kotiin tyhjiä vaunuja työntäen. Mutta eihän siitä vaunuttelusta mitään oikeaa iloa ollut kummallekaan. Kotipihassa poika nukkui kunnes meni eka traktori/kuorma-auto ohi tiellä. Eli se niistä vaunutteluista.
Ok. No niinhän se menee että mistäs näistä tyypeistä tietää millaisia mieltymyksiä on.. :) Mielenkiinnolla myös odotan minkälaisessa juoksukunnossa raskausaikana nyrjähtänyt nilkka on.. Koskaan aiemmin ei ole mennyt mutta nyt löystymisten takia taittui ihan varsilenkkareilla pikkukivetykseen huonosti astuessa. Yöllisillä vessareissuilla tuntuu ettei nilkka ole ollenkaan entisellään. Fyssaritaustainen kollega tuossa juuri sanoi että voi olla että johtuu nyt ihan vähitellen tulevasta turvottelustakin ja voip olla että on ihan entisessä kunnossa sitten kun juoksupoluille palaan. Toivottavasti! :)
Poista