Todistettavasti raskaana (rv 22+6)

Eli hiphei sain eilen (rv 22+5) neuvolasta raskaustodistuksen ja pistin heti äitiyspakkaushakemuksen menemään. Viikko-pari kun tulee? Muut asiat seisoo maanantaihin asti kun oma palkkasihteerini on juuri nyt lomalla. Mutta maanantaina selvitellään nekin. 

Neuvolassa kaikki ok, mitä nyt painoa oli tullut katastrofaalisesti 920g/viikko.... Osasin jo aavistaa ja ahdisti etukäteen ja huonolla mielellä neuvolasta läksin.. Puhuin siellä siitä kuinka minua rassaa se "ompas siulla iso maha" -toisto. Sitten siinä vaiheessa kun terkkari tunnusteli kohdun pohjaa niin tokaisi vatsan sivuja koskettaessaan että "onhan täällä ylimääräistä"... No joo varmaan on mutta en tiedä olisiko kannattanut sanoa.. Kun on koko elämänsä taistellut painon kanssa ja tiputtanut sitä rajusti pariinkiin otteeseen niin jotenkin.. tuli jotenkin niin mieleen se kun lapsena olin pyöreä ja ala-asteen kauhuopettaja otti "meikäläiset" silmätikuksi ja juoksutti pitkin kylänraittia. Tai se kun yläasteella haukuttiin sotanorsuksi jne. Paino on kovin herkkä asia minulle.. Se nousee vaikka söisin suht normaalisti (koko perheellä sama juttu..), ei siis todellakaan mitään sikailua ja mässäilyä. Eli pienistä puroista kertyy vaikka liikuntaakin olisi suht paljon. Jos vaikka olisi irtokarkki- tai sipsiaddiktio niin ne olisi mielestäni helppoa karsia pois. Mutta sitten kun aletaan fiksaamaan niin että kaikki ykisttäiset pikkuherkut pois ja aamupalalta toinen ruisleipäpalanen pois ja banaani on liian kalorinen eli sekin hyvin kohtuudessa oltava jne niin on se kyllä raivostuttavaa. Kun tuntuu että muut ihmiset voi mässätä urakalla eikä missään näy, EI MISSÄÄN. No ehkä verisuonissa jossain vaiheessa. Noh, ei kuulema pitäisi ressata mutta helpommin sanottu kuin tehty. Liikuntamäärä alkaa kuitenkin onneksi palautua ns. entiselleen vaikka tehot onkin todella paljon matalammat. Eilen esim. yhteensä 11km hyötypyöräilyjä + 45min kävelylenkki ystävän kanssa + 35min salitreeni yläkropalle. Ei tietty ole jokapäiväistä eikä tarvitsekaan olla! Ruuankin suhteen yritettävä olla fiksumpi eli kokouspullat saa jäädä nyt syömättä. 

Rv 22+4 iltapäivällä.

Neuvolasta vielä että siellä ei mitattu hemoglobiinia hyvien aikaisempien arvojen takia (yli 140), verenpaine ok, kohdunpohjan korkeus 16,5cm eli lähempänä ala- kuin keskikäyrää (mietin pitäisikö tätäkin stressata?), sykettä joutui etsimään hetken mutta vasemmalta alavatsalta löytyi hyvinkin napakat ja tasaisen voimakkaat taajuudella 140-150. Liikkeistähän tuli "++" koska tunnen usemman kerran päivän mittaan. Kysyin että mites näitä pitäisi tarkkailla. Päivittäin pitäisi tuntua jotakin eli jos koko päivänä ei erilaisista tempuista (asennonvaihdot) huolimatta tunnu mitään niin sitten huolta pois soittamalla neuvolaan tai äitiyspoliklinikalle. Tänään onkin ollut jotenkin perjantaiksi aktiivinen päivä kun pientä kuplintaa on tuntunut aamusta asti. :) Raskaustodistuksen lisäksi sain mukaan Kelan vihkosen, Pampers-vauvapakkauksen (kuva alla), imetykseen liittyvän oppaan, ohjeet sokerirasitukseen (käytävä rv 24-26, varasin ajan rv 24+4) sekä tietoa tulevista perhevalmennusaiheista ja -ajoista.

Tämä aiheutti sekavan itkukohtauksen. Oikeasti vauva tulossa?

No onhan sitä muutakin tällä viikolla tapahtunut! Maanantaina (rv 22+2) kävin taas perheneuvojalla. Keskusteltiin ensimmäisen käynnin pohjalta ja siitä onko edistystä tullut. Kerroin lapsen isän viimesimmistä ajatuksista ja sain eväitä asioista keskustelemiseen. Ja tosiaankin keskiviikkona (rv 22+4) lapsen isä kävi luonani ja juttelimme asioista avoimesti. Hyvä keskustelu oli. Itkettiin ja naurettiin. Keskinäinen kemiamme on ennallaan, sille ei mahda mitään... Jos jotain nostaa esille niin sen ettei hän koe olevansa onnellinen jos hän luopuu minusta ja vauvasta. Epävarma hän on edelleen niinkuin arvasinkin, niinkuin minäkin olen. Mutta yllättävän "normaalisti" kuitenkin suhtautuu puhuessaan vauvasta ja mahdollisesta yhteisestä arjestamme vauvan kanssa... En tiedä. Päivä kerrallaan kohti kesäkuun alkua. Sitten ollaan viisaampia. Ja seuraava perheneuvojakäynti onkin sitten sopivasti 11.6. eli rv 31+4 (!!!). Sitä ennen tosiaan muuten se sokerirasitus rv 24+4, neuvola 26+5 ja neuvolalääkärin tarkastus rv 28+4.

Niin ja tänään laitoin myös "vauvavakuutuksen" hakemuksen menemään. Siitä ehkä asiaa myöhemmin. Jos nyt summaisi jotain "mitä opimme tästä" -osuutta niin raskaana oleva on oikeasti tosi herkkänä (tai ainakin minä!) esim. painoasioissa. Hyvälläkin tarkoituksella ilmaistu parisananen voi tehdä pahan mielen. Mutta eipä siitä voine syyttää mitään osapuolta. Ja loppuun vielä pieni pala siitä todistuksesta. :)

Todistettavasti raskaana.